Kenttätutkimusta

Kenttätutkimusta tarkoitetaan tutkimusmenetelmää, jossa tutkimus kohdistuu ilmiöihin todellisessa, luonnollisessa ympäristössään tai ns. kentällä, ei laboratoriossa tai keinotekoisissa olosuhteissa. Kenttätutkimus voidaan toteuttaa monilla tieteenaloilla, kuten yhteiskuntatieteissä, antropologiassa, kasvatustieteissä, biologiassa ja ympäristötieteissä sekä markkinatutkimuksessa. Tavoitteena on ymmärtää ilmiöiden esiintyminen ja toimintalogiikka niiden arkisessa kontekstissa.

Menetelmät vaihtelevat tutkimussuunnitelman mukaan, ja niihin kuuluvat esimerkiksi osallistuva havainnointi, haastattelut (rakenteelliset, puolistrukturoituneet tai avoimet), kyselyt, havainnot sekä kenttä kokeet, joissa tutkimustilanteessa on luonnollinen vuorovaikutus. Datan keräykseen käytetään usein muistiinpanoja, äänitys- tai videointia, GPS- ja GIS-työkaluja sekä kenttälaitteita ja mobiiliteknologiaa. Hyvää kenttätutkimusta tukee triangulaatio ja kontekstin huolellinen kuvaaminen.

Suunnittelussa huomioidaan otanta, otoksen edustavuus, eettiset periaatteet sekä turvallisuus. Tutkijan läsnäolo kentällä voi vaikuttaa ilmiöön, mikä asettaa haasteita kontrolloinnille ja yleistettävyydelle. Kenttätutkimuksessa korostuu dokumentointi ja kontekstin monipuolinen kuvaus sekä mahdollisuus käyttää sekä laadullisia että määrällisiä lähestymistapoja.

Sovelluskohteita ovat esimerkiksi etnografia ja kulttuurin tutkiminen, ekologiset ja biologiset kenttiselvitykset, ympäristön- ja terveydenhuollon kenttätutkimus sekä käyttäytymisen ja markkinoiden kenttätutkimus. Kenttätutkimus tarjoaa syvällistä ymmärrystä ja näkökulmia, joita laboratorioympäristössä ei saavuteta, mutta se vaatii huolellista suunnittelua, eettistä harkintaa ja logistista resursointia.