kenttätutkimus

Kenttätutkimus tarkoittaa tutkimustoimintaa, jossa tieto kerätään paikan päällä luonnollisessa tai käytännön kontekstissa eikä ainoastaan laboratorio- tai kirjasto-ympäristössä. Se kattaa sekä luonnontieteelliset että sosiaalitieteelliset ja inhimillisiin ilmiöihin liittyvät tutkimukset. Kenttätyö korostaa ilmiöiden kontekstuaalista ymmärtämistä sekä suoraa vuorovaikutusta tutkimuskohteen kanssa, kuten ympäristön, yhteisöjen tai toimintojen seuraamista, mittaamista ja dokumentointia.

Kenttätutkimus vaatii huolellista suunnittelua, jossa määritellään tutkimuskysymykset, valitaan menetelmät ja järjestetään käytännön toteutus, kuten luvanhakemiset, aikataulutus ja turvallisuus. Usein käytetään sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia lähestymistapoja riippuen ilmiöstä ja tutkimuksen tarkoituksesta.

Menetelmät kenttätyössä vaihtelevat suuresti, mutta niihin kuuluvat havainnointi, haastattelut, ryhmäkeskustelut, kyselyt, näytteenotto sekä mittausten suorittaminen paikan päällä. Tiedonkeruun tukena voidaan käyttää aarrekartoituksia, GPS- ja kartta-aineistoa, tallenteita sekä kenttämuistiinpanoja. Aineisto tallennetaan järjestelmällisesti ja käytetään triangulaatiota peilaamaan tuloksia.

Eettiset ja hallinnolliset seikat ovat keskeisiä: tutkijan on huolehdittava osallistujien suostumuksesta, anonymisoinnista, vapaaehtoisuudesta sekä tutkimuksen turvallisuudesta. Tutkimuslupien, tietoturvan ja arkistoinnin sekä tekijänoikeuksien noudattaminen ovat oleellisia. Kenttätyössä voidaan kohdata käytännön haasteita kuten sääolosuhteet, maaston hankaluudet ja kulttuuriset herkät aiheet.

Kenttätutkimusta sovelletaan monilla aloilla, kuten ekologiassa, biologiassa, geologiassa, arkeologiassa sekä yhteiskunta- ja kulttuuritieteissä. Se tarjoaa kontekstuaalista ymmärrystä, syvällistä havaintodatua ja mahdollistaa tulosten soveltamisen käytännön päätöksentekoon sekä tutkimusmetodien kehittämiseen.