Kaukokartoitussatelliittijärjestelmät

Kaukokartoitussatelliittijärjestelmät ovat satelliitteja, jotka on suunniteltu keräämään tietoa Maan pinnasta ja sen ilmakehästä ilman suoraa fyysistä kontaktia. Nämä järjestelmät käyttävät erilaisia sensoreita, kuten kameroita, tutkia ja lämpökamerioita, tallentaakseen tietoa sähkömagneettisen spektrin eri osissa. Kerätty tieto voi olla visuaalista kuvaa, lämpötiladataa tai muita fysikaalisia ominaisuuksia.

Kaukokartoitussatelliitit ovat tyypillisesti kiertoradalla Maan ympärillä, ja ne voivat olla joko aurinkosynkronisella tai geostationaarisella radalla. Aurinkosynkronisella radalla satelliitti kulkee Maan napojen yli ja käy läpi saman alueen Maan pinnasta aina samaan paikalliseen aikaan päivästä, mikä mahdollistaa vertailukelpoisten kuvien ottamisen eri aikoina. Geostationaarisella radalla satelliitti pysyy paikallaan tietyn pisteen yläpuolella Maan ekvaattoria, mikä mahdollistaa jatkuvan seurannan tietyltä alueelta.

Kaukokartoituksen sovellukset ovat moninaisia. Niitä käytetään ympäristön seurannassa, kuten metsäkadon, ilmansaasteiden ja vesivarojen muutosten havaitsemisessa. Maanviljelyssä niitä hyödynnetään satokasvien terveydentilan seurannassa ja satotasojen ennustamisessa. Geologiassa kaukokartoitusta käytetään mineraaliesiintymien etsimiseen ja maanjäristysriskialueiden kartoittamiseen. Myös kaupunkisuunnittelussa, katastrofien hallinnassa ja ilmastonmuutoksen tutkimuksessa kaukokartoitussatelliiteilla on keskeinen rooli. Kansainväliset ja kansalliset avaruusjärjestöt, kuten NASA, ESA ja JAXA, ylläpitävät useita kaukokartoitussatelliittiohjelmia.