Katkaisukyvyn

Katkaisukyvyn käsite viittaa sähköverkon suojalaitteiden, kuten katkaisijoiden ja sulaketaappien, suurimpaan virtaan, jonka ne ovat suunniteltu katkaisemaan turvallisesti oikosulun tai muun vikatilanteen sattuessa. Tämän kätketyyden tarkoitus on estää laitevauriot, johtopäätösten riski ja palovaarat sekä varmistaa, että sähkönjakelu säilyy käytettävissä turvallisesti.

Katkaisukyky ilmoitetaan yleensä kilopohjaosampeereina (kA) ja se riippuu jännitteestä sekä testausolosuhteista. Tyypillisesti arvo kertoo, minkä suuruisen oikosulkuvirran laite pystyy katkaisemaan sellaisen jännitteellisen suunnittelun vallitessa. Eräissä yhteyksissä käytetään erottelua nominalin katkaisukyvyn (Icn) ja viimeisen katkaisukyvyn tai ylivuodon katkaisukyvyn (Icu) välillä, mikä kuvastaa erilaisten testien ja käyttötilanteiden tuloksia.

Soveltaminen ja valinta: järjestelmän suunnittelussa on varmistettava, että oikosulkuvirta, joka voi esiintyä asennuksen kohdalla, on pienempi kuin laitteiston katkaisukyky. Tämä estää laitteiston vaurioitumisen ja varmistaa oikea-aikaisen katkaisun. Ympäristötekijät kuten ilman lämpötila, asennuslaki ja sarja- tai rinnankytkennäiset tilat voivat vaikuttaa todelliseen katkaisukykyyn.

Standardit ja testaus: katkaisukyvyn arvot määritellään useiden kansainvälisten standardien, kuten IEC 60947-2 sekä sen alaluokkien, puitteissa. Valinta- ja koordinointivaatimukset korostavat, että katkaisukyvyn on oltava riittävä sekä prosessin vaatimuksiin että järjestelmän olemassa olevan oikosulkuvirran mukaan.

Katkaisukyky on keskeinen mittari turvallisessa ja luotettavassa sähköistämisessä, ja sitä arvioidaan sekä suunnitteluvaiheessa että asennuksen jälkeen.