oikosulkuvirran

Oikosulkuvirta on sähköverkossa vikatilanteessa syntyvä virta, joka virtaa matalimpaan mahdolliseen impedanssisuuntaan muodostuvan polun kautta. Se on suurin virta, joka voi kulkea verkossa, ja sen suuruus riippuu sekä jännitteestä että lähteen sekä verkon kokonaisimpedanssista. Oikosulkuvirta ilmoitetaan usein kiloampeereina (kA) ja sen arvo voi vaihdella merkittävästi verkon mukaan.

Vikatilanteissa esiintyy useita virta-tyyppejä: kolmivaiheinen oikosulku (kolmivaiheinen vika), vaihe-vaihe -vika (line-to-line), vaihe-maadoitus -vika (line-to-ground) sekä kaksoisvaihemaadoitus (double line-to-ground). Yleisesti vakavin on kolmivaiheinen vika, koska se yhdistää kaikkien vaiheiden impedanssit.

Oikosulkuvirran arviointi perustuu jännitteeseen ja verkon impedansseihin sekä vian luonteeseen. Kansainväliset standardit, kuten IEC 60909, ohjaavat laskentamenetelmiä ja oletuksia. Laskenta voidaan tehdä symmetrisen komponenttianalyysin avulla tai perus- ja perusyksiköitä hyödyntäen. Käytännössä oikosulkuvirran suuruus määräytyy siten, että virta on likimäärin V_source / (Z_source + Z_network), mikä tulkitaan vian kohteessa ja mitataan tukkeina suojareleiden asetuksiin.

Merkitys: Oikosulkuvirran arvo määrittää katkaisijoiden, rivien eristystason ja suojajärjestelmien mitoituksen sekä vikojen hallinnan. Suunnittelussa varmistetaan, että laitteet kestävät vian aiheuttaman virran ja että suojelulaitteet voivat katkaista vian nopeasti turvallisesti.