Kasvukauden

Kasvukauden on kasvien aktiiviseen kasvuun soveltuvan vuosirenkaan ajanjakso, joka vaihtelee alueittain sääolosuhteiden mukaan. Se kuvaa aikaa, jolloin lämpötila, maa-aineksen ja sadeolosuhteet sekä päivän pituus tukevat kasvien kasvua ja satoa.

Kasvukauden alkaminen ja päättyminen määritellään usein siten, että sekä ilman että maaperän lämpötilat pysyvät riittävän korkeina eikä yöpakkasia toistuvasti esiinny. Yleinen tapa on käyttää lämpötilan raja-arvoa (esimerkiksi noin +5 °C) kasvukauden alkamis- ja päättymiskriteerinä, mutta käytännöt voivat vaihdella alueittain ja sovellettavien kasvien mukaan. Kasvukauden pituus riippuu sijainnista, ilmastosta sekä vuodesta; eteläisessä Suomessa kasvukausi on usein pidempi ja Pohjois-Suomessa lyhyempi, koko maassa useimmiten useista viikoista useisiin kuukausiin.

Keskeisiä tekijöitä ovat ilman ja maaperän lämpötila, maaperän kosteus, sään ääri-ilmiöt sekä päivien pituus. Lämpötilan lisäksi maaperän lämpötilan nousu ja veden saatavuus vaikuttavat siihen, milloin kasvit siirtävät viljelyn kasvuun, miltä osin kasvustot voivat asettua ja kehittyä sekä milloin satoa voidaan odottaa. Kasvukauden mittaaminen ja ennusteet ovat tärkeitä maataloudessa ja metsätaloudessa, esimerkiksi lämpötilasummien (kasvusumma) tai kasvukauden pituuden seuraamisen kautta.

Ilmastonmuutoksella on ollut ja on odotettavissa vaikutusta kasvukauden pituuteen ja sen vaihteluihin. Useilla alueilla kasvukausi piteni kohtuullisesti, mutta samalla kasvaa stressiä helteistä ja kuivuudesta sekä lisätään kasvillisuuden ja taudinriskejä, mikä vaatii sopeutustoimia viljelykasvien valinnassa ja määrässä.