Kasviyhteisöt

Kasviyhteisöt ovat alueellisesti rajattuja kasvillisuuden kokonaisuuksia, joissa lajien koostumus, runsaus ja rakenteet ovat sopeutuneet ympäristötekijöihin. Ne muodostuvat vuorovaikutuksessa ilmaston, maaperän ominaisuuksien sekä elinympäristön kilpailun ja symbioosien kanssa. Yhteisön tunnuspiirteitä ovat lajien monimuotoisuus, kerrostuneisuus (puusto- tai pensaskerros, aluskasvillisuus, kenttäkasvit) sekä maanpinnan peitteisyys.

Yhteisöjen syntyyn ja muokkautumiseen vaikuttavat sekä abiottiset tekijät (valon määrä, kosteus, lämpötilat, ravinteiden saatavuus) että biotiset tekijät (lajitason vuorovaikutukset, kuten kilpailu, ristiinsyönti tai loisiminen sekä pölyttäjien ja hajottajien roolien vaihtelu). Kasviyhteisöt voivat muuttua ajassa esimerkiksi sukupolvenvaihdosten, tulvien, metsätalouden toimenpiteiden tai ilmastonmuutoksen seurauksena. Lisäksi niihin vaikuttavat häiriöt kuten myrskyt, palot tai laidun.

Tutkimuksessa kasviyhteisöjä luokitellaan ja kartoitellaan usein kasvi- tai kasvillisuustutkimuksen menetelmin. Relevé-tutkimuksessa kirjataan lajien esiintyvyys ja peittävyys tietyltä alueelta, ja lukuisat luokitusjärjestelmät pyrkivät kuvaamaan yhteisöjen suhdetta ympäristöön. Tämä mahdollistaa esimerkiksi seurantatutkimukset, luonnonsuojelun suunnittelun sekä vaikutusten arvioinnin.

Esimerkkejä Suomen kasviyhteisöistä ovat boreaalinen metsätalousalueen sekametsät, rämeet ja soita sekä niittyjen ja kosteikkojen kasvillisuus. Kasviyhteisöt ovat keskeisiä tuottavuuden, hiilenkierron ja lajistomaisen monimuotoisuuden kannalta sekä tarjoavat elinympäristöjä monille eläin- ja mikroorganismilajeille.