Kartoitusmallien

Kartoitusmallien ovat malleja, joita käytetään kartoitus- ja inventointityön suunnittelussa, tiedon keräämisessä sekä tulosten tulkinnassa. Niiden tarkoituksena on antaa rakenne sille, miten aineistoa kerätään, miten se analysoidaan ja miten lopulliset kartat tai rekisterit tuotetaan.

Kartoitusmallien kirjo kattaa sekä tilastolliset että paikkatietoon liittyvät lähestymistavat. Tilastolliset mallit kuten lineaarinen regressio, logistinen malli ja muut määrälliset menetelmät voivat ohjata havaintojen analysointia. Paikkatiedolliset mallit, kuten geostatistiset menetelmät ja kriging, huomioivat paikkasidonnaisuuden. Monissa projekteissa kartoitusmallit yhdistävät näitä lähestymistapoja sekä määrittelevät, mitä tietoja kerätään ja miten ne organisoidaan GIS-järjestelmiin. Mallit voivat myös sisältää näytteenottostrategian ja laadunvarmistuksen sekä aikataulutuksen.

Käyttökohteita kartoitusmallien voi olla metsätalousinventoinnit, maankäyttö- ja ympäristöalojen kartoitukset, infrastruktuuriprojektit sekä riskien arviointi. Suomessa ja muualla kartoitusmallit ovat usein osa viranomaisten ja tutkimuslaitosten kehittämiä ohjeistuksia sekä paikkatieto- ja datanhallintajärjestelmiä.

Haasteisiin kuuluvat datan laatu, saatavuus ja yhteensopivuus sekä mittakaavan vaikutukset. Mallien oletusten soveltuvuus ja epävarmuuden hallinta sekä tulosten validointi vaativat huolellista testausta ja dokumentointia.

Lisätietoa kartoitusmallien käytöstä löytyy paikkatieteen ja kartografian julkaisuista sekä viranomaisten menetelmäohjeista, joissa kuvataan yleisiä käytäntöjä sekä esimerkkejä.