Kansanterveysuhat

Kansanterveysuhat ovat väestön terveyteen kohdistuvia riskejä, jotka voivat johtaa sairauksien yleistymiseen, vammoihin tai ennenaikaiseen kuolleisuuteen. Ne voivat olla sekä tartuntatauteihin liittyviä että ei-tartuntatauteja, sekä sekä äkillisiä että pitkäaikaisia ilmiöitä. Kansanterveysuhat voivat syntyä luonnonilmiöistä, ympäristötekijöistä, ruokaturvallisuudesta ja vedenlaadusta, sekä ihmisen toiminnasta kuten liiallisesta tupakoinnista, alkoholin käytöstä ja epäterveistä elämäntavoista.

Tartuntataudit ja mikrobiologiset uhkat ovat perinteisiä kansanterveysuhkia. Näihin kuuluvat sekä vakavien epidemioiden ja uusien taudinaiheuttajien puhkeaminen että mikrobien vastustuskyvyn kehittyminen. Ei-tartuntatauteihin liittyvät uhkat kattavat ilmansaasteet, vesistö- ja ruokailta turvallisuuteen liittyvät riskit sekä krooniset elämäntapa-tekijät kuten liikalihan ja suolan käyttö sekä vähäinen liikunta. Ilmastonmuutos ja äärisäänteet lisäävät terveysriskejä sekä suoraan että epäsuorasti.

Äkilliset tapahtumat kuten luonnononnettomuudet, teolliset onnettomuudet sekä kemikaali- tai radioaktiiviset päästöt voivat aiheuttaa äkillisiä terveysvaikutuksia. Pitkällä aikavälillä kansanterveysuhat liittyvät myös tilastollisiin trendeihin kuten väestön ikääntymiseen, eriarvoisuuteen terveyden ja hyvinvoinnin alueilla sekä muuttuviin elämäntapoihin. Kansanterveysuhkien huomioiminen on keskeistä riskinarvioinnissa ja terveysviranomaisten toiminnassa.

Hallinta perustuu järjestelmälliseen valvontaan, riskinarviointiin ja viestintään. Keskeisiä keinoja ovat varhaiset varoitus- ja valvontajärjestelmät, rokotusohjelmat, riskiperusteinen viestintä sekä valmius- ja reagointitoimet hätätilanteissa. Kansanterveysuhkia seurataan sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla, esimerkiksi Maailman terveysjärjestön IHR-säädösten ja EU:n varoitus- ja reagointijärjestelmien avulla. Suomessa vastuita koordinoivat Terveyden ja hyvinvoinnin laitos sekä alueelliset toimijat.