Kalvoainekset

Kalvoainekset ovat solujen ja organellien kalvojen rakennusaineita. Ne muodostavat semipermeabelin lipidikerroksen, joka erottaa sisä- ja ulkopuolisen tilan sekä säätelee aineiden kulkua. Kalvoainekset voidaan jakaa kolmeen pääryhmään: fosfolipideihin, sfingolipideihin ja steroleihin, kuten kolesteroliin. Ne ovat amfipaatisia molekyylejä, joilla on hydrofobiset rasvahappoketjut ja hydrofiilinen pää, mikä mahdollistaa kaksikerroksisen lipidimembraanin muodostumisen vesiliuoksessa.

Fosfolipidit muodostuvat glycerol- tai sfingsiinipohjaisista rakenteista ja niissä on kaksi rasvahappoketjua sekä fosfaatti- ja pääryhmä. Yleisimmät fosfolipidien pääryhmät ovat fosfoglycerolipidit kuten fosfatidyylikoliini (PC), fosfatidyylietanolamiini (PE), fosfatidyyliseriini (PS) ja fosfatidyylinositoli (PI). Sfingolipideihin kuuluvat sfingomyeliini sekä glykolipidit. Sterolit, erityisesti kolesteroli, vaikuttavat kalvon nesteisyyteen ja jäykkyyteen.

Kalvon lipideillä on huomattava liikkuvuus; kaksikerroksinen kalvo on yleensä nesteinen. Rasvahappoketjujen kylläisyys ja pituus vaikuttavat nesteisyyteen: tyydyttymättömät ketjut lisäävät nestemäisyyttä, kun taas pitkät, kyllästetyt ketjut tekevät kalvosta jäykemmän. Kolesteroli sijaitsee molempien kerrostumien välillä ja tasapainottaa fluiditeettia sekä tiivistymistä. Lisäksi lipid raft -alueet, joita muodostavat sfingolipidit ja kolesteroli, toimivat signaalin organisointi- ja proteiinipaikkoina.

Biosynteesi ja jakelu: suurin osa kalvoaineista syntetisoidaan endoplasmakalvolla (ER) ja niitä muokataan sekä kuljetetaan Golgin kautta eri kalvoille. Eri solukudokset ja organellit voivat käyttää erilaisia lipidikoostumuksia, mikä vaikuttaa proteiinien toimintaan sekä kalvon muodoon ja joustavuuteen. Lipideillä on myös tärkeitä signaalin esiasteita (esim. PIP2, DAG ja IP3) ja ne osallistuvat solusignaalointiin sekä sairauksien patologiaan.