Kaavaprosessi

Kaavaprosessi on Suomen maankäytön suunnittelun hallinnollinen prosessi, jossa kunnat laativat ja hyväksyvät maankäyttöä koskevat suunnitelmat. Se perustuu Maankäyttö- ja rakennuslakiin (MRL). Keskeisiä kaavatyyppejä ovat yleiskaava, osayleiskaava ja asemakaava sekä niiden muutokset. Yleiskaava antaa yleiset suuntaviivat maankäytölle, osayleiskaava tarkentaa alueen käyttöä tietyillä alueilla, ja asemakaava on yksityiskohtaisempi ja käytännössä määrittää tonttijaot sekä rakennusoikeudet. Kaavaprosessin tavoitteena on ohjata rakentamista, liikennettä, palveluita ja ympäristön suojelua sekä turvata kestävää ja eheää aluerakennetta.

Prosessin vaiheet ovat aloitus ja valmistelu, jolloin kunta käynnistää kaavan laatimisen ja järjestää osallisuuden sekä kuulemisen; laaditaan taustaselvitykset ja vaihtoehdot. Seuraavaksi laaditaan kaavaehdotus, joka asetetaan nähtäville ja jonka aikana viranomaiset sekä yleisö voivat esittää mielipiteensä. Tämän jälkeen kunnanvaltuusto tai vastaava toimielin tekee päätöksen kaavasta. Kun päätös saa lainvoiman, kaava tulee voimaan ja ohjaa sekä suunnittelua että lupamenettelyä. Kaavaan liittyy usein tarkastus- ja täytäntöönpanotoimia sekä mahdollisia asemakaavan muutoksia.

Hallinto-oikeuteen voidaan tehdä valitus määrätyn määräajan kuluessa päätöksestä. Kaavaprosessi vaikuttaa rakennuslupiin, tontin jakoon ja muun lupamenettelyn tavoitteisiin; jos suunnitelma edellyttää ympäristövaikutusten arviointia, se voidaan liittää osaksi prosessia.