Käyttäytymis

Käyttäytyminen on termi, jolla viitataan yksilön toimintaan ja reaktioihin ympäristön ärsykkeisiin. Se kattaa sekä havaittavat teot, eleet ja puheen että sisäiset kokemukset, kuten ajatukset, tunteet ja tavoitteet, joita ei välttämättä voi suoraan havaita. Tutkimuksessa erottuvat usein sekä ulkoinen toiminta että sisäiset prosessit.

Käyttäytymistä voidaan tarkkailla ja mitata objektiivisesti, mikä tekee siitä keskeisen tutkimus- ja käytännön ilmiön psykologian ja sosiaalitieteiden alalla. Yleisessä jaossa erotetaan havaittava käyttäytyminen (liikkeet, puhe, sosiaaliset vuorovaikutukset) sekä kognitiiviset ja emotionaaliset tilat (ajatukset, muistot, tunteet, motivaatio), jotka vaikuttavat toimintaan mutta eivät aina ole suoraan nähtävissä.

Käyttäytymisen selittäminen rakentuu erilaisista teoreettisista lähestymistavoista. Behaviorismi korostaa opittua reagointia ympäristön ärsykkeisiin ja perinteisesti keskittyy havaittavaan käyttäytymiseen. Klassinen konditionointi (Pavlov) ja operantti ehdollistuminen (Skinner) ovat keskeisiä malleja. Kognitiivinen suuntaus painottaa sisäisiä prosesseja, kuten havaitsemista, muistia ja päättelyä. Neurotieteet ja evoluutiokontekstit antavat biologisen taustan käyttäytymiselle.

Käyttäytymistä tutkitaan ja sovelletaan monin tavoin: kasvatuksessa, terapiassa ja organisaatioiden käytännöissä. Esimerkkejä ovat kognitiivinen käyttäytymisterapia sekä erilaiset käyttäytymisen muokkauksen menetelmät, kuten palkkio- ja rangaistusjärjestelmät. Eettiset näkökulmat korostavat yksilön itsemääräämisoikeutta, yksityisyyttä ja tarvetta välttää haittaa sekä varmistaa informoitu suostumus.