Käänteistranskriptinaaseja

Käänteistranskriptinaasit ovat entsyymejä, jotka katalysoivat käänteistranskriptiota, prosessia, jossa RNA-molekyyli toimii mallina DNA-molekyylin synteesille. Nämä entsyymit ovat keskeisiä retroviruksille, kuten ihmisen immuunikatovirus (HIV), ja niillä on merkitystä myös eukaryoottisolujen genomien toiminnassa. Käänteistranskriptinaasin aktiivisuus varmistaa retrovirusten geneettisen materiaalin integroinnin isäntäsolun genomiin.

Ensimmäisen kerran käänteistranskriptinaasit löydettiin 1970-luvulla Howard Temin ja David Baltimore tutkimuksissa. Heidän työnsä osoitti, että RNA-virukset voivat syntetisoida DNA:ta RNA-templatelta, mikä oli merkittävä poikkeus keskusdogmasta molekyylibiologiassa. Käänteistranskriptinaaseilla on tyypillisesti kolme keskeistä toimintoa: RNA-riippuvainen DNA-polymeraasiaktiivisuus, RNase H -aktiivisuus, joka hajottaa RNA-templatetta, ja DNA-riippuvainen DNA-polymeraasiaktiivisuus, joka syntetisoi toisen DNA-juosteen.

Lääketieteellisessä kontekstissa käänteistranskriptinaasin estäjät ovat tärkeitä HIV-infektion hoidossa. Nämä lääkkeet estävät retroviruksen lisääntymistä kohdistamalla käänteistranskriptinaasin toimintaan, mikä vähentää viruksen määrää elimistössä. On olemassa useita erilaisia käänteistranskriptinaasin estäjien luokkia, joita käytetään yhdistelmähoidoissa. Vaikka käänteistranskriptinaasit tunnetaan parhaiten retrovirusten yhteydessä, niitä esiintyy myös muissa organismeissa ja niillä voi olla rooleja esimerkiksi telomeerien ylläpidossa.