Jätevedenkäsittelymenetelmät

Jätevedenkäsittelymenetelmät ovat prosesseja, joilla poistetaan epäpuhtauksia jätevedestä ennen sen palauttamista luontoon tai uudelleenkäyttöä. Tavoitteena on vähentää ympäristövaikutuksia ja suojella vesistöjen ekosysteemejä. Käsittelyprosessi jaetaan tyypillisesti esikäsittelyyn, ensiökäsittelyyn, toisiokäsittelyyn ja mahdolliseen jälkikäsittelyyn.

Esikäsittely sisältää jäteveden mekaanisen puhdistuksen, jossa poistetaan karkeat kiintoaineet, kuten roskat ja hiekka, seulojen ja hiekanerottimien avulla. Tämä estää laitteistojen tukkeutumista ja parantaa seuraavien käsittelyvaiheiden tehokkuutta.

Ensiökäsittelyssä jäteveden kiintoainepitoisuutta vähennetään laskeuttamalla. Suurimmat kiintoainepartikkelit painuvat pohjalle lieteläjäksi ja kevyemmät, kuten rasvat ja öljyt, nousevat pintaan ja poistetaan. Tässä vaiheessa poistuu merkittävä osa kiintoaineista ja orgaanisesta aineesta.

Toisiokäsittely on biologinen prosessi, jossa mikro-organismit hajottavat jäteveden liuenneita ja kolloidisia orgaanisia yhdisteitä. Yleisimpiä biologisia menetelmiä ovat aktiivilietelaitokset ja biologiset suodattimet, joissa mikro-organismit kasvavat kiinteällä materiaalilla tai leijuvat vedessä. Tässä vaiheessa poistuu suurin osa liuenneesta orgaanisesta aineesta.

Jälkikäsittely voi sisältää useita eri menetelmiä riippuen vaaditusta puhdistustasosta. Näitä ovat esimerkiksi kemiallinen saostus fosforin poistamiseksi, desinfiointi (esim. UV-säteilyllä tai kloorilla) haitallisten mikrobien tuhoamiseksi ja suodatus pienempien hiukkasten poistamiseksi. Joskus jätevettä voidaan myös käsitellä tertiäärisesti tai kvaternaarisesti erikoisempien epäpuhtauksien, kuten lääkeainejäämien, poistamiseksi. Käsittelyn tuloksena syntyvä liete käsitellään erikseen esimerkiksi mädätyksellä ja kuivauksella.