Esikäsittely

Esikäsittely tarkoittaa ennen pääprosessia tapahtuvaa valmistelevaa käsittelyä, jonka tarkoituksena on poistaa epäpuhtauksia, muokata materiaalia tai parantaa seuraavien käsittelyvaiheiden tehokkuutta, laatua ja turvallisuutta. Esikäsittely voi olla mekaanista, kemiallista, termistä tai biologista, ja sitä sovelletaan monilla teollisuudenaloilla sekä tutkimus- ja laboratorioympäristöissä.

Vesihuollossa ja jäteveden käsittelyssä esikäsittely poistaa suuria kiinto- ja epäpuhtauksia ennen pääkäsittelyä; yleisiä menetelmiä ovat seulonta, hiekanpoisto, sakkaus, flokulointi ja koagulaatio sekä suodatus. Metallipinnoitteissa esikäsittely valmistaa pintaa seuraavaa käsittelyä varten; tyypillisiä keinoja ovat rasvanpoisto, happopesu, fosfointi ja passivointi. Biomassan esikäsittely tarkoittaa kuitujen ja polymeerien rakenteen avaamista mekaanisin, lämpö- tai kemiallin menetelmin, jotta entsymaattinen tai kemiallinen hajotus helpottuu. Tietojenkäsittelyssä ja kuvankäsittelyssä esikäsittely tarkoittaa datan puhdistamista, normaalisointia ja virheiden käsittelyä sekä piirteiden skaalausta ennen mallinnusta. Elintarviketeollisuudessa esikäsittely voi sisältää pesua, lajittelua, esikuumenusta tai blanchointia sekä esikypsennystä, jotta turvallisuus ja tuotteen koostumus paranevat.

Esikäsittelyn valinta riippuu materiaalin ominaisuuksista, prosessin vaatimuksista sekä kustannuksista ja ympäristövaikutuksista. Hyödyt näkyvät usein paremman laadun ja korkeamman prosessin tehokkuuden muodossa, mutta esikäsittely voi lisätä energiankulutusta, jätteiden määrää ja käyttökustannuksia. Siksi suunnittelussa arvioidaan kokonaisvaikutus ja seurataan oleellisia mittareita kuten epäpuhtausten määrä ja puhtaus vesikäsittelyssä sekä pintojen puhtaus ja tarttuvuus metallipinnoitteissa.