kiintoaineista

Kiintoaineista on yleistermi kiinteälle aineelle, joka ei liukene liuokseen tai kaasuun vaan säilyttää muotonsa ja massansa. Termiä käytetään erityisesti ympäristö-, materiaalitieto- ja geotieteissä kuvaamaan kiinteää ainetta erilaisissa sovelluksissa ja analyysissä. Kiintoaineisiin kuuluu sekä epäorgaanisia että orgaanisia hiukkasia ja niiden kokonaisuuksia.

Geologiassa kiintoaineiksi katsotaan useimmiten mineraaleista, kivestä ja sedimentistä koostuvat aineet. Näihin kuuluvat esimerkiksi hiekka, sorat, mika ja muut kivetyn koostumuksen osaset. Ympäristö- ja vesistöanalyysissä kiintoaineet tarkoittavat usein suspensoituja kiinteitä hiukkasia, jotka eivät liukene veteen, vaan voivat hajaantua ja kulkeutua vedessä. Kiintoaineiden kokoluokka vaihtelee mikromittakaavasta suurempiin hiukkasiin.

Mittauksissa kiintoaineet määrätään yleensä massan tai tilavuuden suhteen. Pitoisuudet ilmoitetaan esimerkiksi milligrammoina per litra (mg/l) tai prosenttiosuuksina sedimentin kokonaismassasta. Kiintoaineet vaikuttavat veden sameuteen, läpäisevyyteen, lämmönsiirtoon ja mahdollisesti kemiallisen reaktiokyvyn muuttumiseen. Suodatus, sedimentaatio ja seulonta ovat yleisiä käsittelymenetelmiä kiintoaineiden mittauksessa sekä veden- että jätevedenhoidossa.

Kiintoaineet ovat keskeinen käsite sekä teollisessa materiaalien hallinnassa että ympäristövaikutusten arvioinnissa, joissa erottaminen, mittaaminen ja hallinta kiinteän aineen muodossa ovat olennaisia. Lisätietoa kiintoaines- ja kiintoaineenkäsittelymenetelmistä löytyy ympäristö-, geologia- ja materiaalitieteen lähteistä.