Julkishyödykkeitä

Julkishyödykkeitä ovat taloustieteessä hyödykkeitä, joiden käyttö on ei-rajattavissa siten, että useampi kuluttaja voi käyttää niitä samanaikaisesti, eikä yhden henkilön käytön katsota käytännössä vähentävän toisten mahdollisuutta käyttää niitä. Näiden hyödykkeiden tarjoaminen markkinoilla ei yleensä toteudu tehokkaasti, koska yksityiset toimijat eivät saa täyttä hyötyä tukevasta tarjonnasta eikä muiden käytön estäminen ole mielekästä.

Tämän vuoksi julishyödykkeitä usein rahoitetaan ja tuotetaan julkisin varoin, verovaroin tai yhteisöllisin järjestelyin. Julkishyödykkeiden markkinat voivat johtaa alitarjontaan, mikä aiheuttaa ns. vapaamatkusteliongelman: yksilöt voivat hyötyä hyvinvointia parantavista hyödykkeistä ilman maksua tai oikeutettua vastuuta niiden kustannuksista.

Esimerkkejä puhtaista julishyödyketyypeistä ovat maanpuolustus, puhdas ilma ja yleiset tiedonlähteet sekä joidenkin julkisten palveluiden perusmuodot, kuten katuvalaistus. Monet käytännön hyödykkeet sen sijaan ovat epäpuhtaita tai osa julkishyödykkeen luokkaa, jolloin ne ovat osittain kilpailullisia tai voivat olla suljettavissa (esimerkiksi ruuhkautuessa infrastruktuuri). Lisäksi monet hyödykkeet ovat kuvitteellisesti julkishyödykkeitä, mutta niiden määräaikainen tarjonta vaihtelee ja ne voivat muuttua yhteisöllisiksi tai yksityisessä sektorissa paremmin hallittaviksi.

Julkishyödykkeet eroavat klubituotteista (jotka ovat ei-kilpailevia, mutta voitaisiin rajoittaa jäsenyyden kautta) sekä yhteisomaisuutta koskevista ongelmista (common-pool resources).