julishyödyketyypeistä

Julishyödyketyypit ovat taloustieteellinen jaottelu hyödykkeiden ominaisuuksien mukaan. Tärkeimmät kriteerit ovat excludability eli voiko käyttöä estää sekä rivalius eli onko kulutus kilpailullista. Näiden mukaan jaotellaan neljään päätyyppiin: yksityishyödyke, julkishyödyke, yhteisomaisuusresurssi ja klubihyödyke. Joissain yhteyksissä mainitaan myös puolijulkishyödyke eli quasi-public goods, joka sijoittuu näiden rajapinnoille.

Yksityishyödyke on excludable ja rivalrous. Sen käytön voi estää hinnalla tai muulla rajoituksella, ja yhden kuluttajan käyttö vähentää toisen mahdollisuuksia. Esimerkkejä ovat ruoka, vaatteet ja asunto.

Julkishyödyke on non-excludable ja non-rivalrous. Ketään ei voi estää käyttämästä sitä, eikä yhden kulutus heikennä toisen mahdollisuuksia. Esimerkkejä ovat kansallinen turvallisuus sekä yleishyödykkeitä sisältävät tiedon ja palvelut, jotka ovat kaikkien saatavilla ilman erillistä maksu- tai käyttöoikeutta.

Yhteisomaisuusresurssi on non-excludable mutta rivalrous. Käyttö voi olla helposti estettävissä, mutta yksittäinen kulutus vähentää muiden mahdollisuuksia. Esimerkkejä ovat avoimet kalavedet, yhteiset metsät ja muut luonnonvarat, joita käytetään ilman tilausta tai rajoituksia.

Klubihyödyke on excludable ja yleensä non-rivalrous, kun kapasiteetti ei ole loppumassa. Esimerkkejä ovat maksulliset klubipalvelut, suljetut vesihuolto- tai tietoliikenneverkot sekä muut jäsenyyteen perustuvat palvelut.

Puolijulkishyödyke eli quasi-public goods kuvaa rajapintaa näiden tyypeistä. Ominaisuudet voivat olla osittain excludable tai osittain rivalrous, riippuen kontekstista. Esimerkkejä voivat olla joidenkin julkisten palvelujen rahoitukseen liittyvät järjestelyt sekä tarjonnan ja kysynnän rajoitteet.