yhteisomaisuutta

Yhteisomaisuus on suomalaisessa perheoikeudessa käytetty termi, jolla tarkoitetaan sitä, että avioliiton aikana hankittu omaisuus kuuluu aviopuolisoille yhteisomistuksena. Yleinen periaate on, että suurempi osa omaisuudesta syntyy yhteisen elämän aikana ja kuuluu molemmille tasapuolisesti, ellei toisin ole sovittu.

Omaisuus jaetaan kahteen pääkategoriaan: yhteisomaisuus ja erillissomaisuus. Yhteisomaisuutta ovat esimerkiksi avioliiton aikana hankittu kiinteä omaisuus, tuloista syntyvä varallisuus sekä muut hankinnat, jotka ovat syntyneet yhdessä. Erillissomaisuus puolestaan koostuu muun muassa omaisuudesta, joka on hankittu ennen avioliittoa, lahjoista tai perintöistä yksittäiselle puolisolle sekä tietyistä henkilökohtaisista käyttöesineistä. Avio-oikeuden alaan liittyy lisäksi mahdollisuus sopia muuta avioon solmittavalla avioehdolla.

Yhteisomaisuutta koskevat säännökset määritellään yleisesti niin, että se on jaettava tasan, kun avioliitto päättyy eroamalla tai toisen puolison kuoltua. Tämä jakaminen tapahtuu yleensä sekä omistuksen että velkojen huomioon ottamalla. Osa erillissomaisuudesta ei kuulu yhteisomaisuuteen, eikä sitä tämän vuoksi tartu jakoon eron yhteydessä. Puolisoiden väliset hallintaoikeudet ja päätösten tekeminen määräytyvät usein lupien ja yhteisymmärryksen perusteella; suuria kauppoja tai merkittäviä päätöksiä voidaan edellyttää toisen puolison suostumusta.

Sopimuksella voi muuttaa yhteisomaisuuden sääntöjä. Avioehdolla voidaan esimerkiksi muuttaa tai rajata yhteisomaisuuden hankintaa tai siirtymistä erillissomaisuudeksi. Näin pariskunta voi räätälöidä omaisuuden hallintaa ja jakoa omien tarpeidensa mukaan.

Lisätietoja: avio-oikeus, erillissomaisuus, avioehto.