Erillissomaisuus

Erillissomaisuus on käsite Suomen perheoikeudessa, jolla tarkoitetaan puolison yksin omistamaa omaisuutta, joka ei kuulu avioliiton yhteisomaisuuteen. Tyypillisiä erillissomaisuuden piiriin kuuluvia omaisuuseriä ovat omaisuus, joka on hankittu ennen avioliittoa, sekä lahjat ja perinnöt, joissa saaja on määrännyt omaisuuden erillissomaisuudeksi. Erillissomaisuudesta voidaan määrätä tarkemmin avioehtosopimuksella (avioehto), jolla pari voi muuttaa sitä, mitä omaisuutta katsotaan erillis- ja mitä yhteisomaisuuteen kuuluvaksi.

Kiinnostuksen kohteena on, miten erillissomaisuus vaikuttaa ositukseen ja omistukseen avioliiton purkautuessa. Yleisesti erillissomaisuus säilyy toisen puolison yksityisomaisuutena osituksen yhteydessä, eikä sitä jaeta samalla tavalla kuin yhteisomaisuutta. Poikkeukset voivat kuitenkin tulla kyseeseen, jos erillissomaisuutta on sekoitettu yhteisvarallisuuteen tai jos avioehtosopimus on toisin sovittu. Lisäksi lahjat tai perinnöt voivat pysyä erillissomaisuutena, ellei lahja- tai perintöoikeutta koskeva taho ole erikseen määrännyt toisin tai omaisuus ole sekoittunut yhteiseen varallisuuteen.

Erillissomaisuutta on tärkeää arvioida sekä talous- että perheoikeudellisessa suunnittelussa. Asiaan liittyviä käsitteitä ovat lisäksi yhteisomaisuus ja avioehtosopimukset, jotka sääntelevät kokonaisuuden jaon sekä puolisoiden oikeudet varallisuuteen.