erillissomaisuutta

Erillissomaisuutta on käsite, jota käytetään suomenkielisessä perhe- ja omaisuuslainsäädännössä tarkoittamaan sellaista omistusoikeutta, joka kuuluu yksinomaan yhdelle henkilölle eikä kuulu avioliiton tai muun yhteisomaisuuden piiriin. Sen tarkoituksena on eriyttää omaisuus, jonka omistaja voi hallita ja käyttää itsenäisesti, toisesta omaisuudesta.

Tyypillisiä erillissomaisuudelle katsottavia muotoja ovat omaisuus, joka on hankittu ennen avioliittoa, sekä omaisuus, jonka toinen osapuoli on saanut lahjana tai perintönä tai jonka yksilöinti on erikseen määritelty avio-oikeuden ulkopuolelle esimerkiksi avioehtosopimuksella. Erillissomaisuutta koskevat säännökset pohjautuvat sekä yksittäisten omaisuuslajien luokitteluun että sopimusvapauden käyttöön. Omaa erillissomaisuutta on yleensä hallita ja määrätä yksin omistajansa, mutta esimerkiksi yhteisten varojen käyttö tai toisen osapuolen suostumuksen tarpeen aiheuttavat rajoitukset voivat vaikuttaa hallintaan.

Omaisuuden säilyminen erillissomaisuutena voi muuttua, jos sitä sekoitetaan yhteisomaisuuteen tai käytetään tavalla, joka muuttaa sen luonnetta. Tällaiset sekoittumiset voivat johtaa siihen, että erillissomaisuus menettää asemansa tai sen luonne on tulkinnan alainen oikeudessa.

Käytännössä erillissomaisuutta käsitellään erityisesti perintö- ja lahjaomaisuuden sekä mahdollisten avio-oikeudellisten järjestelyiden yhteydessä. Se korostaa omistusoikeuden selkeyttä ja asemaa taloudellisessa suunnittelussa sekä lasten ja puolisoiden asemaan liittyvissä tilanteissa.