Itseraportoidut

Itseraportoidut tiedot ovat yksilön itse antamia tietoja omasta terveydestään, käytöksestään tai kokemuksistaan. Tiedot kerätään yleensä kyselyiden, päiväkirjojen tai digitaalisten sovellusten avulla, ilman ulkopuolista todentamista. Niiden etuna on, että ne voivat tavoittaa subjektiiviset kokemukset ja elämänpiirin, jota objektiiviset mittarit eivät helposti tavoita.

Käyttökohteita ovat terveystutkimus, psykologia ja yhteiskuntatieteet sekä markkina- ja käyttäjäkokemustutkimus. Kansainväliset instrumentit voivat tehdä käytössä kysely- ja skaalamittauksia, kuten kyselylomakkeita, Likert-asteikkoja tai visuaalisia analogisia asteikkoja; tulokset voivat täydentää objektiivisia mittauksia. Itse raportoidut mittarit kerätään usein päivittäistallentamisen tai kokeellisten tutkimusasetelmien yhteydessä, esimerkiksi kokemuspäiväkirjojen tai Experience Sampling Methodin avulla.

Rajoitteita ovat muistibias, sosiaalisen toivottamisen vaikutus sekä kulttuuriset ja kielelliset eroavaisuudet. Kysymyksien väärinymmärrykset, sanavalinnat ja mittausasteikot voivat heikentää luotettavuutta. Tämän vuoksi tutkijat käyttävät usein validoituja instrumentteja, käännösten oikeellisuustarkastuksia ja triangulaatiota yhdistämällä itse raportoitua dataa objektiivisiin mittauksiin tai raportteihin ammattilaisilta.

Vaikka itse raportoidut tiedot ovat keskeisiä monissa tutkimusasetelmissa, niiden tulkinnassa on huomioitava varauksia. Ne tarjoavat subjektiivista näkemystä ja voivat syventää ymmärrystä kokemuksista ja käyttäytymisestä, mutta niiden tulisi täydentää luotettavaa havainnointia ja olla osa monimenetelmällistä lähestymistapaa.