Itsemääräämisteooria

Itsemääräämisteoria (Self-Determination Theory, SDT) on motivaatioon ja käyttäytymisen säätelyyn keskittyvä psykologinen teoria. Sen kehittäjät Edward L. Deci ja Richard M. Ryan esittelivät keskeiset ideat 1980-luvulla ja ovat sittemmin laajentaneet mallia eri aloille. Teorian mukaan motivaation laatu määräytyy sen mukaan, kuinka hyvin yksilön perustarpeet autonomia, pätevyys ja yhteenkuuluvuus täyttyvät kontekstissa.

Perustarpeet ovat autonomia, pätevyys ja yhteenkuuluvuus. Autonomia tarkoittaa kokemusta siitä, että saa valita omat tavoitteet ja toiminnot, ja että toimet ovat omien arvojen ja kiinnostuksen mukaisia. Pätevyys liittyy tunteeseen osaamisesta sekä tehokkaasta kyvystä kohdata haastavat tehtävät. Yhteenkuuluvuus tarkoittaa sosiaalista liittymisen tunnetta, tukea ja koettua kuulumista yhteisöön.

Motivaation laatu on SDT:n keskeinen käsite. Se erottelee sisäisen motivaation, ulkoisen motivaation sekä amotivaation. Sisäinen motivaatio syntyy, kun toiminta itsessään on palkitsevaa. Ulkoinen motivaatio koostuu eritasoisesta säätelemisestä ulkoisten palkkioiden, tunnustusten tai muiden ulkoisten tekijöiden vaikutuksesta. Amotivaatio kuvaa motivaation puutetta. SDT:ssa ulkoisen säätelemisen tilalle korostuvat identifioitu ja integroidtu sääteleminen sekä siksi henkilön arvomaailmaan sisältyvä motivaatio, jolloin toiminta on yhä autonomisempaa.

Käytännön sovellukset kattavat koulutuksen, työelämän, terveyskäyttäytymisen, urheilun ja hyvinvoinnin edistämisen. Autonomiaa tukevat ilmapiirit, kannustava palautteenanto ja valinnan mahdollisuudet voivat lisätä sitoutumista ja pidentää pysyvää muutosta.

Kritiikki ja rajoitukset liittyvät kulttuurisiin eroihin, mittausmenetelmien haasteisiin sekä kontekstienvälisiin vaihteluihin. Joidenkin tutkimusten mukaan perustarpeiden ilmentyminen voi vaihdella kulttuurien ja tilanteiden mukaan, mikä asettaa haasteita yleiselle yleistettävyydelle.

Yhteenvetona Itsemääräämisteoria korostaa motivaation laadun merkitystä ja perustarpeiden täyttymisen roolia yksilön sitoutumisessa, hyvinvoinnissa ja käyttäytymisen muutoksissa eri elinympäristöissä.