Itsekasvatuksen

Itsekasvatuksella tarkoitetaan yksilön omaehtoista, tavoitteellista tiedon ja taitojen hankkimista ilman riippuvaa muodollisen opetuksen ohjausta. Se voi toteutua sekä osana muodollista koulutusta että itsenäisenä toimintana, ja siihen kuuluu tavoitteiden asettaminen, resurssien valinta sekä oppimistulosten arviointi. Itsekasvatus liittyy läheisesti autodidaktiseen oppimiseen ja elinikäiseen oppimiseen: oppija määrittelee omat päämääränsä, valitsee menetelmät ja reflektoi edistymistään.

Yleisiä menetelmiä ovat lukeminen, ongelmanratkaisu, taitojen harjoittelu, verkkokurssit, opiskelu- ja vertaisryhmät sekä oppimispäiväkirja sekä portfolioiden rakentaminen. Laadukkaat lähteet kuten kirjat, avoimet oppimateriaalit ja mentorointi tukevat tehokasta itsekasvatusta. Lähestymistapa on usein yksilöllinen, mikä mahdollistaa sisällön räätälöinnin kiinnostusten, uratarpeiden ja aikataulun mukaan.

Kontekstina itsekasvatusta käsitellään sekä suomalaisessa että kansainvälisessä koulutuskeskustelussa usein täydentävänä keinona muodolliselle koulutukselle. Kirjastot, digipalvelut ja yhteisöjen koulutusohjelmat voivat tukea sitä tarjoamalla pääsy resursseihin, ohjausta ja tilaa itsenäiselle opiskelulle.

Edut sisältävät joustavuuden, tavoitteisiin soveltuvuuden, kustannusomavaraisuuden sekä itsesäätelyn ja kriittisen ajattelun kehittymisen. Haasteita ovat motivaation ylläpitäminen, ajankäytön hallinta, tiedon laadun varmistaminen ja mahdolliset aukot perustiedon saralla ilman strukturoitua opetussuunnitelmaa.

Lopulta itsekasvatuksen vaikuttavuus riippuu rakenteesta, palautejärjestelmistä ja luotettavien resurssien saatavuudesta. Katso myös autodidaktismi, elinikäinen oppiminen, itseopiskelu.