Itsekasvatus

Itsekasvatus on suunnitelmallista toimintaa kohti yksilön kykyjen, tietojen ja luonteen kehittämistä. Termi kattaa sekä osaamisen että ominaisuuksien parantamisen tavoitteet – esimerkiksi uusien taitojen oppimisen, tapojen muodostamisen, ajanhallinnan kehittämisen sekä itsetuntemuksen lisäämisen. Itsekasvatuksen keskeisiä keinoja ovat tavoitteiden asettaminen, säännöllinen reflektio, oppimisen suunnittelu sekä palaute- ja arviointiprosessit.

Historiallisesti itsekasvatus liittyy laajempiin itsetuntemusta ja itsensä kehittämistä painottaviin liikkeisiin sekä kasvatukseen. Suomessa termi esiintyy sekä kirjallisessa että koulutuksellisessa yhteydessä; se korostaa yksilön vastuuta omasta kehittymisestään, mutta sitä tuetaan usein myös ohjauksella, kursseilla tai kirjallisuudella.

Menetelmät vaihtelevat yksilöittäin, ja ne voivat sisältää lukemista, kurssien seuraamista, ammatillisen tai harrastuspohjaisen osaamisen kartuttamista, päiväkirjan kirjoittamista sekä pienien päivittäisten tapojen muokkaamista. Itsekasvatus nähdään usein osana elinikäisen oppimisen ja henkilökohtaisen kasvun kokonaisuutta, ja sitä sovelletaan sekä koulutuksessa että työyhteisöissä.

Kritiikki kohdistuu usein liialliseen itse­keskitykseen sekä siihen, että rakenteelliset esteet voivat jäädä huomiotta, kun keskitytään pelkästään yksilön kehittämiseen. Silti itsekasvatus on yleinen ilmiö sekä yksilöiden että yhteisöjen arjessa.