Itsehallintaan

Itsehallintaan, often rendered in itsesäätelyn tai itsehallinnan käsitteinä, tarkoittaa kykyä ohjata omia ajatuksia, tunteita ja käyttäytymistä sekä asettaa tavoitteita, seurata edistymistä ja säätää toimintaa tarpeen mukaan. Se voi viitata yksilötasolla tapahtuvaan itsensä hallintaan sekä laajempaan, yhteisö- tai organisaatiotason itsehallintoon, kuten paikalliseen hallintoon.

Tiedettä ja koulutusta koskien itsehallinta viittaa itsesäätelyn prosesseihin, joiden avulla ihminen hallitsee impulsiivista käyttäytymistä, säilyttää fokus ja sopeuttaa toimintaa tavoitteisiin. Keskeisiä käsitteitä ovat tavoitteiden asettaminen, itseseuranta, palautteen hyödyntäminen ja kognitiivinen uudelleen tulkinta. Kansainvälisessä tutkimuksessa Mallien mukaan itsesäätely liittyy oppimiseen, vähentää riskikäyttäytymistä ja tukee pitkäjänteisiä tavoitteita. Käytännön keinoja ovat muun muassa suunnittelun ja ajanhallinnan taidot sekä tunteiden säätely.

Terveydenhuollossa itsehallinta tarkoittaa potilaan kykyä hallita kroonisia sairauksiaan, noudattaa hoitoa, tehdä elämäntapa- ja lääkitysmuutosia sekä käyttää tukivälineitä ja digitaalisia apuvälineitä terveydensä ylläpitämiseksi. Esimerkkejä ovat diabetes- ja astmahoitojen omahoito sekä oireiden seuranta.

Kuntien ja valtionhallinnon yhteydessä Suomessa tähän liittyy kunnallinen itsehallinto: paikallishallinto toimii autonomisesti lainsäädännön puitteissa, päättää palveluistaan ja rahoituksestaan. Itsehallinta nähdään keskeisenä osana demokraattista järjestelmää, jossa paikallisyhteisöt voivat vastata omista tarpeistaan.

Ohessa katseenjälkiä: itsesäätely, itseohjautuvuus, itsenäinen päätöksenteko, potilaan omahoito. Rajoitteita ja eroavuuksia on olemassa, muun muassa sosiaaliset ja taloudelliset tekijät vaikuttavat yksilön ja yhteisön kykyyn toteuttaa itsehallintaa.