Iskunvaimennus

Iskunvaimennus on prosessi ja järjestelmä, jonka tehtävänä on vähentää iskusta tai tärinästä aiheutuvaa voima- ja liikemäärää. Tämän saavuttamiseksi energia siirretään, varastoidaan ja hajotetaan vaimentimissa sekä jousissa, jolloin kiihtyvyys ja voimat pienenevät. Iskunvaimennus parantaa käyttökäytön mukavuutta ja suojaa sekä rakenteita että ihmisiä.

Välineitä ovat erilaiset materiaalit ja mekanismit, kuten jouset, viskoelastiset aineet sekä neste- tai kaasupohjaiset vaimennusjärjestelmät; usein käytetään näiden yhdistelmiä. Yleisimpiä sovelluksia ovat autojen jousitus, rakennusten base-isolointi sekä teollisuus- ja ilmailutekniset järjestelmät. Kuluttajatuotteissa iskunvaimennusta hyödynnetään pudotussuojissa ja suojakumeissa.

Periaatteessa iskunvaimennus perustuu energian varastointiin jousessa sekä sen dissipointiin vaimentimessa. Tärkeimpiä mittareita ovat vaimennuskerroin ja luonnollinen taajuus sekä järjestelmän vaste iskuille. Oikeanlaiset arvot riippuvat kuormasta, iskunopeudesta ja käyttötilasta. Järjestelmät jaotellaan kolmeen päätyyppiin: passiivinen, puolivakaa ja aktiivinen. Puolivakaa ja aktiiviset järjestelmät voivat säätää vastetta ulkoisella ohjauksella.

Rajoitteita ovat lisäpaino, kustannukset sekä tehonkulutus ja lämpötilan vaikutus sekä pitkäikäisyyden haasteet. Seuraavat termit liittyvät aiheeseen: värinän eristäminen, iskunvaimennin, jousitus, base-isolointi, dynaaminen analyysi.