Integraatiotesti

Integraatiotesti on ohjelmistotestauksen vaihe, jossa useamman kuin yhden moduulin tai komponentin vuorovaikutusta tarkastellaan. Sen tarkoituksena on varmistaa, että rajapinnat, tiedonvälitys ja moduulien yhteensopivuus toimivat odotetulla tavalla, eikä yksittäisten osien toimivuus yksin riitä järjestelmän laadun todentamiseen.

Testauksen kohteena voivat olla moduulien välinen viestinvälitys, tiedon muoto ja käsittely sekä ulkoiset riippuvuudet kuten tietokannat, kolmannen osapuolen palvelut tai viestijärjestelmät. Integraatiotesteissä pyritään löytämään rajapinta- ja tiedonvaihtovirheitä sekä epäyhtenäisyyksiä.

Suoritusmalli voi olla alhaalta ylös (bottom-up), ylhäältä alas (top-down), inkrementaalinen tai suuri muutos kerrallaan (big bang). Tavoitteena on valita menetelmä, joka tasapainottaa nopean palautteen ja muiden komponenttien käyttöönoton riskit.

Suunnitteluvaiheessa laaditaan integraatiotestien testikuvaukset, määritellään testidata ja varmistetaan, että testiympäristö vastaa tuotantoympäristöä. Integraatiotestejä toteutetaan usein automatisoituna osana jatkuvaa integraatiota (CI) sekä manuaalisena tuki- ja kuormitustestauksena.

Haasteita ovat monimutkaiset riippuvuudet, rajapintojen suunnittelun epäselvyys sekä ulkoisten palveluiden saatavuus ja vasteajat. Hyviä käytäntöjä ovat sopivien rajapintasopimusten määrittäminen, stubbien tai mockien käyttö kehitysvaiheessa sekä testidatan hallinta ja toistettavuus.

Integraatiotestaus sijoittuu yksikkötestauksen ja järjestelmätestauksen väliin ja tukee laadunvarmistusta sekä riskien hallintaa. Esimerkkejä ovat mikropalveluarkkitehtuuri, missä palveluiden välinen viestintä ja data-yhteensopivuus ovat keskeisiä.