Insitumittaukset

Insitu-mittaukset ovat mittauksia, jotka suoritetaan mittaustilanteessa tai tapahtumapaikalla, jossa ilmiö tai kohde todellisuudessa esiintyy. Tällöin aineisto kerätään ilman että näytettä siirretään laboratorioon tai oloja simuloidaan laboratoriossa. Termiä käytetään laajasti luonnontieteissä, ympäristötieteissä, geotekniikassa, merentutkimuksessa ja arkeologiassa.

Mittauksissa käytetään usein paikan päällä asennettuja sensoreita, sondia sekä kaivu- tai porausreittejä ja erilaisia anturiverkkoja. Esimerkkejä ovat lämpötilan, paineen, kosteuden, kemiallisen koostumuksen, ionien sekä säteilyn mittaukset sekä geofysiikan mittaukset kuten resistiivisyys ja magneettiset signaalit. Datan tallennus, aikaleimaus ja synkronointi ovat olennaisia; monissa hankkeissa käytetään automatisoituja mittauksia ja reaaliaikaista monitorointia.

Insitu-mittausten etuja ovat olosuhteiden todentaminen paikan päällä sekä ajallinen resoluutio, jonka ansiosta prosesseja voidaan seurata pitkien ajanjaksojen aikana. Ne antavat kontekstin, jota ex situ -mittaukset eivät usein pysty tarjoamaan. Haasteita ovat mittauslaitteiden kestävyys vaihtelevissa ja hankalissa olosuhteissa, kalibrointi- ja virhetilanteet, mittausasennusten mahdollinen häiriö sekä rajallinen tilan ja ajan kattavuus. Datan laatu ja jäljitettävyys vaativat huolellista järjestelmä- ja laadunvarmistusta.

Käyttökohteita ovat ympäristö- ja vesistöjen laadun monitorointi (ravinteet, epäpuhtaudet, hapenkulutus), geotekniikka (maaperän ominaisuudet ja liikkeet), merentutkimus ja ilmasto (lämpötila, suolaisuus, virtaukset) sekä arkeologia ja kulttuuriperinnön tutkimukset, joissa in situ -mittauksilla selvitetään materiaalien koostumusta, rakenteita ja ympäristöolosuhteita.