Inoculaatio

Inoculaatio on termi, jota käytetään sekä mikrobiologiassa että lääketieteessä kuvaamaan prosessia, jossa mikro-organismeja, soluja tai muita biologisia materiaaleja lisätään uuteen ympäristöön. Käyttökohteet vaihtelevat kontekstin mukaan: sen voidaan katsoa aloittavan mikrobien kasvattamisen laboratoriossa, synnyttävän immuunivasteen tai tukevan kasvintuotantoa ja eläinten terveyttä.

Mikrobiologinen inokulaatio: Mikrobiologisessa tutkimuksessa inoculaatiolla tarkoitetaan kulttuurialustalle tai suljetun järjestelmän sisälle aloitetun mikrobipopulaation lisäämistä ja kasvattamista kontrolloiduissa olosuhteissa. Inokulaatiota käytetään kasvuun ja kokeellisten mittausten suorittamiseen sekä toistettavuuden varmistamiseen. Toimintaan liittyy aina turvallisuus- ja biosafety-säädökset.

Immunologia ja rokotukset: Immunologiassa inoculaatiolla voidaan tarkoittaa antigeenin tai taudinaiheuttajan annon immuunijärjestelmälle. Käytännössä tämä liittyy rokotuksiin, joissa keho saa suojan oppimalla puolustusmekanismeja vastaan. Nykykielessä rokotukset ovat yleisesti käytetty termi, mutta inoculaatio viittaa samaan ideaan eri yhteyksissä.

Kasvihuolto ja maatalous: Maataloudessa inoculaatioita käytetään viljelykasvien juuriston tai siementen mikrobiyhteisön muokkaamiseen, esimerkiksi typensidontaan kykenevien bakteerien tai mykorritsien lisäämiseen, joiden tarkoituksena on parantaa ravinteiden saatavuutta ja vastustuskykyä.

Historia: Inoculaatio ja rokotukset kehittyivät 1700‑luvulla variolaatio- ja rokotuskäytäntöjen myötä. Esimerkiksi Edward Jennerin 1790-luvulla kehittämä rokote pienikoppua vastaan toi merkittävän käänteen immuunivastuksen käytäntöihin.