Infrasonicalueen

Infrasonicalueen käsite viittaa ääniaaltoihin, joiden taajuus on alle noin 20 hertsiä. Näitä ääniä ei yleensä kuulla ihmisen korvilla, mutta ne voivat syntyä sekä luonnollisista että ihmisen aikaansaamista tapahtumista. Infrasoinnin mittaus ja tutkimus edellyttävät erityisiä laitteita, kuten mikrobarografeja ja infrasonimittausjärjestelmiä.

Lähteitä ovat luonnolliset ilmiöt kuten merien aallot, myrskyt, tulivuorenpurkaukset sekä maanjäristykset, mutta myös sään vaihtelut. Ihmisen toiminnasta syntyviä lähteitä ovat räjähdykset, suurikokoiset koneet ja ajoneuvot, lentokoneet sekä suuritehoiset energiantuotantoprosessit kuten tuulivoimalat.

Ilmakehässä infrasoni voi kulkea pitkiä matkoja, koska sen vaimennus on pieni ja se reagoi voimakkaasti ilmakehän kerrosten lämpötiloihin ja tuuliin. Usein aallot kulkevat kanavien tai putkien kaltaisten reittien kautta, mikä mahdollistaa havaittavuuden kaukaa.

Mittaus perustuu infrasonisensoreihin, yleisimmin mikrofonien verkostoihin, ja tiedot kerätään usein kansainvälisissä tutkimus- tai monitorointiverkoissa. Infrasointia hyödynnetään muun muassa ydinaseiden testien havaitsemisessa (CTBT:n mukainen IMS-verkosto) sekä tulivuorten ja suurten myrskyjen monitoroinnissa.

Ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle normaalit ympäristöolosuhteet eivät aiheuta haittaa; infrasoni on yleensä näkymätöntä ja äänetöntä. Korkean voimakkuuden infrasoni voi kuitenkin aiheuttaa epämukavuutta, päänsärkyä, pahoinvointia tai tärinää etenkin sisätiloissa.

Eläimet kuten norsut ja suuret valaiden voivat hyödyntää infrasonia viestinnässään ja navigoinnissaan. Tutkimus infrasonin roolista ilmakehässä ja sen vaikutuksista on monialainen ala, joka yhdistää meteorologiaa, geofysiikkaa ja eläintutkimusta.