Infertiliteetti

Infertiliteetti on tila, jossa pari ei saa raskautta normaalin, suojaamattoman seksuaalisen kanssakäymisen jälkeen tietyn ajan. Kansainvälisesti yleinen kriteeri on, että raskaus ei toteudu 12 kuukauden kuluessa säännöllisestä yhdynnästä. Jos nainen on yli 35 vuotta tai epäillään syytä, tutkimukset voidaan aloittaa aiemmin, esimerkiksi 6 kuukauden jälkeen.

Syy voi olla molemmissa, tai näiden yhteisvaikutuksessa. Miesten tekijöitä ovat tyypillisesti matala siemennesteen laatu tai liikkuvuuden heikkeneminen. Naisten puolella yleisiä syitä ovat ovulaatiohäiriöt, putkilukot, endometrioosi sekä munasarjojen toiminnan heikkeneminen. Osa tapauksista on idiopaattisia, eli syytä ei löydy. Maailmanlaajuisesti infertiliteetti koskee arviolta 8–12 prosenttia pareja, ja esiintyvyys kasvaa iän myötä.

Diagnostiikkaan kuuluu anamneesi ja fyysinen tutkimus sekä molempien osapuolien tutkimukset: siemennesteanalyysi, ovulaation seuranta, hormonaaliset kokeet, gynekologinen tutkimus ja tarvittaessa kuvantamistutkimukset (esim. transvaginal ultrasonografia, tubakuvantaminen).

Hoito perustuu syyn mukaan. Elämäntapamuutokset voivat parantaa mahdollisuuksia (painonhallinta, liikunta, tupakoinnin ja alkoholin vähentäminen). Lääkkeellisiä hoitoja voivat olla ovulaation induktio ja hormonaalinen hoito. Hedelmöitysmenetelmistä käytössä ovat IUI, IVF ja ICSI. Tarvittaessa voidaan käyttää lahjoitusgametteja tai muita tuen muotoja.

Infertiliteetti voi aiheuttaa merkittäviä psyykkisiä ja taloudellisia haasteita. Menestyminen riippuu syystä ja hoitomuodosta; osa pareista raskautuu hoidoilla, osa ei. Tukipalvelut ja tiedon saanti ovat keskeisiä.