ovulaatiohäiriöt

Ovulaatiohäiriöt ovat häiriöitä kuukautiskierron aikana, jolloin ovulaatio ei tapahdu säännöllisesti tai ei lainkaan. Ne voidaan luokitella anovulaatioksi, jossa ovulaatiota ei ole, sekä oligo-ovulaatioksi, jossa ovulaatio tapahtuu epäsäännöllisesti. Yleisimmät syyt liittyvät endokriinisiin tekijöihin sekä munasarjojen tai lisämunuaisten toimintaan. Erityisesti polycystinen munasarjasyndrooma (PCOS) on merkittävä yksittäinen syy, mutta ovulaatiohäiriöitä voi esiintyä kilpirauhasen toimintahäiriöiden, prolaktiinin kohoamisen, liiallisen liikunnan, äärimmäisen stressin sekä painonvaihtelujen yhteydessä. Aikuisilla hedelmällisyysongelmat voivat liittyä myös ennenaikaiseen munasarjojen toiminnan loppumiseen (premature ovarian insufficiency, POI) sekä muihin endokriinisiin sairauksiin.

Oireet liittyvät usein kuukautiskierron epäsäännöllisyyteen: kivuttomienkin kuukautisten harvinaisuus, pitkät välit kierrossa tai kokonaan puuttuvat kuukautiset sekä hedelmällisyyden heikkeneminen. Joitakin ei välttämättä vaivaa ennen hedelmällisyysongelmia.

Diagnoosi perustuu potilaan historiaan ja kuukautiskierron kuvaukseen sekä raskaustestiin. Tutkimuksiin kuuluu laboratoriokokeita (esim. FSH, LH, estradioli, prolaktiini, TSH) sekä mahdollisesti munasarjojen ultraäänitutkimus ja ovulaation osoittaminen progesteronimäärityksellä kierron toisella puoliskolla.

Hoito räätälöidään syyn mukaan. Elämäntapamuutokset, kuten painonhallinta, kohtuullinen liikunta ja terveellinen ruokavalio, voivat parantaa ovulaatiota, erityisesti PCOS:ssa. Lääkkeellisiä hoitoja voivat olla ovulaation indusoivat aineet (klomifeeni, letrosole) sekä joissain tapauksissa gonadotropiinit. Mikäli konservatiivinen hoito ei riitä, harkitaan apuvälinehoitoja, kuten koeputkihedelmöitystä. POI:n tapauksessa keskustellaan lisäainevaihtoehdoista, kuten donorihedelmöityksestä.

Ovulaatiohäiriöt vaikuttavat hedelmällisyyteen, mutta asianmukainen diagnoosi ja yksilöllinen hoitosuunnitelma voivat parantaa mahdollisuuksia.