Immuunivastauskyvyn

Immuunivastauskyvyn käsite kuvaa elimistön kykyä tunnistaa ja torjua uhkia, kuten patogeeneja, haitallisia aineita sekä solujen virhetoimintoja. Tehokas immuunivastauskyky ylläpitää terveyttä, torjuu infektiot ja voi estää syövän kaltaisten solumuutosten kehittymisen. Immuunivaste jakautuu yleisesti synnynnäiseen (ei-spesifiseen) ja adaptiiviseen (spesifiseen) reaktioon.

Synnynnäinen immuunivaste on nopea ja yleinen puolustus, joka perustuu soluihin kuten neutrofiileihin ja makrofageihin sekä välittäjäaineisiin ja komplementtijärjestelmään. Adaptiivinen immuunivaste kehittyy ajan myötä ja on spesifinen tiettyä antigeeniä vastaan. Se muodostaa muistia siten, että tulevat kohtaamiset samaa patogeenia vastaan tuottavat nopeasti vahvemman vasteen vasta-aineiden ja T-lymfosyyttien aktivoitumisen kautta.

Immuunivastauskyvyn voimakkuuteen ja laajuuteen vaikuttavat perinnölliset tekijät, ikä, ravitsemus ja yleinen terveydentila, sekä krooniset sairaudet. Myös mikrobiomi, elämäntavat, uni ja stressi voivat muokata vasteen tehokkuutta. Lääkitykset, kuten immuunivastetta heikentävät lääkkeet, voivat heikentää immuniteettia.

Immunivastauskyvyn arviointi tapahtuu verinäytteistä mitattavilla vasta-aineiden titreillä sekä soluvasteiden mittauksilla. Rokotteet hyödyntävät immuunivastauskykyä kouluttamalla immuunimuistia. Heikentynyt immuunivastaus altistaa infektioille ja voi heikentää rokotusten tehoa, jolloin se on keskeinen huomio immuunipuolustuksen häiriöiden diagnosoinnissa ja hoidossa.