antigeeniä

Antigeeniä (antigeeni, monikossa antigeenejä) viittaa molekyyliin tai sen osaan, joka kykenee sitoutumaan spesifisesti vasta-aineeseen tai T-solujen reseptoreihin. Yleisiä antigeenejä ovat proteiinit, polysakkaridit, lipidejä tai nukleiinihappoja sekä niiden yhdistelmät.

Antigeenisyys ja immunogeenisyys: Antigeenisyys tarkoittaa kykyä sitoutua immunologisiin reseptoreihin. Immunogeenisyys puolestaan tarkoittaa kykyä saada aikaan adaptiivisen immuunivasteen, usein B- ja T-lymfosyyttien aktivoinnin. Osa molekyyleistä on antigeenisiä mutta ei immunogeenisiä ilman lisätekijöitä; haptenit ovat pieniä molekyylejä, jotka tarvitsevat kantajaproteiinia tullakseen immunogeenisiksi.

Epitoopit: Antigeenit sisältävät yhden tai useamman epitoppi, joiden kanssa vasta-aineet tai T-solujen reseptorit voivat sitoutua. Epitopit voivat olla lineaarisia (pituudeltaan jäsennetty peptidijono) tai konformaatioepitopeja, jotka muodostuvat kolmiulotteisesta rakenteesta.

Antigeenin esittäminen ja immuunivaste: B-solut voivat tunnistaa antigeenejä suoraan solukalvojensa kautta, kun taas T-solujen aktivaatio vaatii antigeenin pilkkomista ja esittämistä MHC-molekyyleillä. CD4+ T-solut tunnistavat peptidien MHC II -molekyyleiltä; CD8+ T-solut taas MHC I -molekyyleiltä.

Käyttö ja merkitys: Antigeenejä hyödynnetään rokotteissa ja immunologisissa diagnostiikoissa. Allergisissa reaktioissa antigeenit (allergit) voivat aiheuttaa liikatuotannon IgE-vasta-aineita. Autoimmuunisairauksissa immuunivaste kohdistuu omien antigeenien rakenteisiin.