Immunokemialliset
Immunokemialliset menetelmät ovat laboratoriotekniikoita, jotka hyödyntävät antigeeni–vastavain-interaktioiden spesifisyyttä biologisten aineiden havaitsemiseen, määritykseen ja karakterisointiin. Niihin kuuluvat muun muassa immunomääritykset, immunohistokemialliset menetelmät sekä immunoprecipitaatioon liittyvät tekniikat. Näitä menetelmiä käytetään laajalti kliinisessä diagnosoinnissa, biotieteissä ja teollisuudessa. Perusperiaate on, että tietty antigeeni sitoutuu sille sopivaan vasta-aineeseen, usein merkkiaineen (entsyymi, fluorofor tai radioisotooppi) avulla tuotetun signaalin kautta.
Yleisimmät menetelmät ovat ELISA, eli entsyymivälitteinen immunomääritys, sekä Western blot -analyysi proteiinien tunnistamiseen. Immunohistokemialliset ja immunofluoresenssitekniikat
Historia ja kehitys: Immunokemialliset menetelmät kehittyivät 1900-luvulla, ja radioimmunoassay (RIA) 1960-luvulla toi herkät määritykset. Myöhemmin on
Käyttökohteet ja rajoitteet: Näitä menetelmiä käytetään infektiotautien diagnosointiin, hormonitasojen sekä muiden biomarkkereiden seurannassa sekä elintarvikkeiden ja