immunomääritykset

Immunomääritykset ovat immunologisia laboratorio-tekniikoita, joissa kohdeainetta tunnistetaan ja/tai määritetään antigeeni–vasta-aine-sidoksen avulla. Perusperiaate perustuu spesifiin antigeeni–vasta-aine -vuorovaikutukseen, jonka jälkeen sidoksesta syntyvä signaali mitataan kvantitatiivisesti tai tulkitaan kvalitatiivisesti. Signaalin tuottamiseen käytetään erilaisia merkintöjä, kuten entsyymi-, radioaktiivinen, fluoresenssi- tai kemiluminesenssimaailmoja.

Yleisimmät menetelmät ovat ELISA (entsyymikylvyn immunoassay), radioimmunoassay, kemiluminesenssi-immunoassay sekä nephelometria ja turbidimetria. Myös lateral flow -immunokromatografiset testit kuuluvat immunomääritysten kenttään. Formaateja ovat kilpailumenetelmät sekä sandwich-tyyppiset mittaukset.

Sovellukset kattavat kliinisen diagnostiikan (esim. hormoneiden, infektioiden ja lääkeaineiden mittaukset), tutkimuslaboratoriot sekä elintarvike- ja ympäristöanalytiikan sekä eläinlääketieteen. Immunomääritykset voivat olla sekä läsnäolon osoittavia että tarkkaa pitoisuutta mittavia määrittäjiä.

Etuna ovat korkea herkkyys ja spesifiteetti sekä mahdollisuus automatisointiin ja suurten näytteiden käsittelyyn. Rajoitteina voivat olla ristireaktiot, matriisi- tai näytehäiriöt sekä se, että standardointi ja laadunvarmistus ovat välttämättömiä tulosten luotettavuuden takaamiseksi. Tutkimuksissa käytetään yleisesti verinäytteitä, mutta käytännöt riippuvat sovelluksesta. Laadunhallinta ja validointi ovat keskeisiä immunomääritysten luotettavuuden varmistamisessa.