immunokromatografiset

Immunokromatografiset testit ovat nopeita diagnostisia menetelmiä, joita käytetään erityisesti paikkatesteissä. Niissä yhdistyvät immunologinen tunnistus ja värillisten merkkien käyttö, jolloin tulos voidaan nähdä silmin. Testit soveltuvat muun muassa kliiniseen diagnostiikkaan sekä eläinlääketieteeseen ja elintarvike-, ympäristö- sekä teollisuussovelluksiin.

Periaate: näyte lisätään näytepadalle ja kulkee kapillaarisesti konjugaattipadalle, jossa on merkityt antibodit tai antigeenit. Kun kohdeanalytti on läsnä, se muodostaa kompleksin merkittyjen molekyylien kanssa ja etenee testialueelle. Testirivillä on immobilisoituja reagensseja, jotka sitovat tämän kompleksin ja muodostavat näkyvän viivan. Kontrolliviiva vangitsee ylimääräisen merkatun komponentin varmistaen testin kelpoisuuden.

Kaksi päämuotoa: sandwich-mallinen ja kilpailullinen. Sandwich-muodossa suuremmat antigeenit sitoutuvat kahteen antikroppaan ja muodostavat kolmen osan kompleksin, jolloin viiva näkyy. Kilpailullisessa muodossa pieni antigeeni kilpailee kiinnittyvän vastineen kanssa, jolloin viivan vahvuus heikkenee suuremmilla pitoisuuksilla ja tulos voi olla negatiivinen.

Tyypillisiä sovelluksia ovat raskaus- ja infektiotestit, lääkevalvonta sekä eläin- ja elintarvikevalvonta. Edut: nopea tulos yleensä muutamassa minuutissa, helppokäyttöisyys ilman laboratoriolaitteita, edullisuus ja laaja saatavuus. Rajoitteet: tulokset ovat usein kvalitatiivisia tai semi-quantitatiivisia, herkkyys ja spesifisyys voivat olla alhaisemmat kuin laboratoriomenetelmillä, sekä mahdolliset ristireaktiot ja näytteen laadusta riippuvat havainnot. Kehityssuunta kohdistuu monen alkion kokeisiin, paremmin kvantifioituihin lukemiin ja älypuhelinsovellusten avulla tapahtuvaan tulkitsemiseen.