Ilmastolähde

Ilmastolähde on suomalainen termi, joka tarkoittaa prosesseja, toimintoja tai aineita, jotka lisäävät ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuutta tai muuten vaikuttavat maapallon ilmastoon. Sana muodostuu sanoista ilmasto ja lähde, ja sitä käytetään sekä tieteellisessä että poliittisessa keskustelussa kuvaamaan siitä, mistä ilmastonmuutoksen kannalta merkittävät kuormitukset tai voimasuureet ovat peräisin. Usein ilmastolähde viittaa kasvihuonekaasujen päästöihin sekä radiatiiviseen vaikuttamiseen liittyviin tekijöihin.

Ilmastolähteet voidaan jaotella luonnollisiin ja inhimillisiin päästöihin. Luonnollisia lähteitä ovat esimerkiksi vulkaaniset päästöt ja luontaiset ilmastonvaihtelut, jotka voivat lisätä tai vähentää kasvihuonekaasuja ja aerosoleja lyhytaikaisesti. Inhimillisiä ilmastolähteitä ovat energiantuotanto, liikenne, teollisuus, maankäyttö ja maankäytön muutos sekä maatalous. Yhteen päästötyyppiin sisältyy useita kaasutyyppejä: hiilidioksidi, metaani, dityppioksidi sekä erilaiset aerosolihiukkaset, joilla on sekä lämmittäviä että viilentäviä vaikutuksia.

Tutkimuksessa ja ilmastomalleissa ilmakehän radiatiivista lähteestä voidaan arvioida ilmastonmuutoksen voimakkuus, kuten lämpeneminen ja äärimmäisten sääilmiöiden asiantuntijan rooli. Päästöinventaarioiden tiedot sektorikohtaisesti ja maakohtaisesti tarjoavat tärkeän perustan skenaarioiden laatimiselle. Ilmastolähteet voivat muuttua ajan myötä teknologian kehityksen, politiikan ja talouden rakenteiden muuttuessa, mikä tekee monitoroinnista ja raportoinnista olennaista.

Politiikassa ilmastolähteet määrittelevät päästövähennystavoitteiden keskeiset painopisteet, kuten energiamuutos, liikenteen sähköistäminen, teollisuuden päästövaatimukset ja metsienkäytön optimointi. Kansainvälisesti niitä käsitellään osana ilmastopolitiikkaa, mantereen ja valtioiden välisiä päästövähennystoimia sekä elpymis- ja sopeutumistoimia.