Ilmamittareita

Ilmamittareita ovat instrumentteja, joilla mitataan ilma-aineen ominaisuuksia sekä ilmakehässä että sisätiloissa. Ne kuuluvat mittauslaitteisiin, joita käytetään meteorologiassa, ilmanvaihdon suunnittelussa, ilmanlaadun seurannassa sekä työturvallisuuden ja tutkimuksen tarkoituksiin. Ilmamittareita voidaan käyttää sekä käsikäyttöisesti että osana automaattisia mittaus- ja valvontajärjestelmiä.

Tyypit ja mittauskohteet. Lämpötilaa ja kosteutta mittaavat laitteet sisältävät termistoreita ja kapasitanssikosteusantureita. Ilmanpainetta mittaavat barometriset sensorit. Ilmavirtauksen nopeutta mitataan anemometreillä, joista yleisiä ovat pyörivä ja ultraääninen tyyppi. Hiukkasten pitoisuuksia seurataan optisilla hiukkasmittareilla, jotka antavat tiedot PM2,5- ja PM10-arvoista. Kaasujen ja haihtuvien yhdisteiden pitoisuuksia voidaan mitata elektrokemiallisilla, NDIR- tai fotometrisilla sensoreilla, jotka voivat vaikuttaa ilmanlaatuun. Yhteisenä teemoina usein ovat lämpötila, suhteellinen kosteus (RH), ilmanpaine, typpihöyry- ja typen pitoisuudet sekä hiukkaspitoisuudet.

Periaate ja käytettävyys. Ilmamittareiden sensorsiirtimet muuntavat mittaamansa fysikaalisen suureen sähköiseksi signaaliksi, joka tulkitaan lukemaksi. Tulokset esitetään usein digitaalisessa muodossa ja ne voidaan tallentaa, visualisoida tai välittää etäisyydellä. Kalibrointi ja laitteiston huolto ovat tärkeitä luotettavuuden säilyttämiseksi, ja monet mittarit noudattavat kansainvälisiä tai kansallisia standardeja.

Historia ja kehitys. Varhaisimmat mittauslaitteet olivat mekaanisia tai yksinkertaisia ilmapaine- ja lämpötilamittareita. Nykyisin ilmamittareita kehitetään jatkuvasti pienikokoisiksi, nopeiksi ja energiatehokkaiksi, usein integroituna IoT-järjestelmiin.