ultraääninen

Ultraääninen on adjektiivi, joka kuvaa asioita liittyviä ultraääniin eli ultrasoniin. Ultraääni tarkoittaa ääniaaltoja, joiden taajuus on yli ihmisen kuuloalueen, noin 20 kilohertsiä. Taajuudet vaihtelevat suuresti sovelluksesta riippuen: kymmeniä kilohertsejä tai useita satoja megahertsejä. Ultraääniaalot tarvitsevat väliaineen kulkeakseen, ja niiden ominaisuudet määräytyvät väliaineen tiheyden sekä lämpötilan mukaan.

Fysikaalisesti ultraääniaallot ovat mekaanisia aaltoja, jotka tarvitsevat väliaineen etenemiseensä. Niiden käyttäytymiseen vaikuttavat taajuus, lähteen ja vastaanottimen ominaisuudet sekä väliaineen vaimennus. Usein käytetään piezoelektrisiä transduktoreita ultraäänen sekä tuottamiseen että vastaanottamiseen. Pulssi-vastaanottomenetelmällä saadaan takaisin tulevat heijastukset, joista voidaan muodostaa kuvia tai mitata rakenteellisia ominaisuuksia.

Keskeisiä käyttökohteita ovat lääketiede ja teollisuus. Lääketieteessä ultraäänikuvaus (sonografia) on ei-invasiivinen kuvantamismenetelmä, jota käytetään muun muassa raskauden seurantaan sekä sisäelinten ja pehmytkudosten tutkimiseen. Teollisuudessa ultraäänia käytetään ei-tuhoavaa testausta (NDT) rakenteiden virheiden havaitsemiseksi sekä puhdistuksessa ja hitsauksessa, missä ultrasoni auttaa kiinnittämään tai puhdistamaan pieniä osia.

Turvallisuus: diagnostinen ultraääni on yleisesti ottaen turvallista, mutta korkean intensiteetin sovelluksissa voi esiintyä lämmitysvaikutuksia ja kavitaatiota. Altistusta säätelevät kansainväliset standardit ja suositukset, jotka painottavat kohtuullisia arvoja ja asianmukaista käyttöä. Terminologisesti sanaa käytetään laajasti lääketieteessä, teollisuudessa sekä puhdistus- ja valmistusprosesseissa.