Ihmisoikeuksiin

Ihmisoikeuksiin viitataan yhteiskunnan perustaksi, joka sisältää sekä yksilön vapausoikeuksia että sosiaalisia ja kulttuurisia oikeuksia. Ne kuuluvat kaikille ihmisille pelkästään ihmisyyden vuoksi, riippumatta esimerkiksi sukupuolesta, uskonnosta, etnisestä taustasta tai migraatiosta. Ihmisoikeudet turvaavat ihmisarvon, yksityisyyden suojan, oikeuden elämään ja vapauteen sekä mahdollisuuden osallistua yhteiskunnan toimintaan ja saavuttaa riittävät elinolosuhteet.

Ihmisoikeuksien lähteitä ovat sekä kansainväliset sopimukset että kansallinen lainsäädäntö. YK:n yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus (1948) sekä sittemmin laaditut sopimukset, kuten ICCPR ja ICESCR, muodostavat nykyisen perustan. Euroopassa sitovia ovat Euroopan ihmisoikeussopimus ja siihen liittyvä tuomioistuin, ja Euroopan unionin oikeus tuo lisäksi omia perusoikeuksiaan.

Suomessa perusoikeudet turvataan perustuslailla ja kansallisella lainsäädännöllä. Kansalaisten perusvapaudet ja oikeudet sekä yksityisyyden suoja on vastuullisesti huomioitava viranomaisten toiminnassa. Oikeudet valvotaan käytännössä muun muassa Eduskunnan oikeusasiamiehen sekä oikeuskanslerin kautta, ja yhteenlaskettuna kansallinen oikeusjärjestelmä sekä kansainväliset velvoitteet ohjaavat lainsäädäntöä ja käytäntöä. Suomi on sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen että EU:n jäsen, joten sekä kansainvälinen että eurooppalainen oikeus vaikuttavat muun muassa rikkomusten ratkaisemiseen ja oikeusturvan saatavuuteen.

Nykyhaasteet liittyvät muun muassa digitaaliseen yksityisyyteen, sananvapauteen verkossa, syrjimättömyyteen sekä vähemmistöjen ja maahanmuuttajien oikeuksiin. Myös terveys- ja sosiaalisten oikeuksien toteutuminen sekä ilmasto- ja talouspoliittiset päätökset vaikuttavat ihmisoikeuksien toteutumiseen.