IVIGllä

IVIGllä tarkoitetaan suonensisäistä immunoglobuliinihoitoa, jossa useista lahjoittajista kerätty IgG-vasta-aineisto valmistetaan lääkevalmiste. Valmiste annetaan laskimonsisäisesti potilaalle ja hoito toteutetaan sairaalaympäristössä tai erikoislääkärin valvonnassa. Annostus ja hoitojen tiheys määräytyvät potilaan sairauksiin ja yleiseen tilaan perustuen.

Käyttökohteet liittyvät sekä immuunipuutos- että autoimmuunisairauksiin. IVIGtä käytetään puutos- tai immunomodulaatiotapauksissa kuten primaaritimmuunipuutos (esim. CVID, IgG-puutos) sekä joissakin sekundaarisissa immuunipuutos-tilanteissa. Autoimmuunisairauksissa se voi auttaa potilaita esimerkiksi immuunivajeen tai epätyypillisten autoantikehitysten kautta syntyneissä oireissa. Eräät viitteelliset käyttötarkoitukset kattavat Kawasaki-taudin hoidon lapsilla sekä Guillain-Barré -syndrooman ja CIDP:n akuutteja tai kroonisia vaiheita, sekä muita harvinaisempia tilanteita.

Mekanismi koostuu useista vaikutusreiteistä: se täydentää immuunireaktiota antamalla IgG-vasta-aineita, moduli substraatia Fc-reseptoreihin ja immuunivaiheiden säätelyä sekä autoantivasta-aineiden vaikutuksen neutralointia. Näin IVIG voi vähentää kudosten vaurioitumista ja tulehdusreaktioita.

Hoidon turvallisuus ja seuranta vaativat potilaskohtaista harkintaa. Yleisimmät haittavaikutukset ovat infuusio-oireet kuten kuume, päänsärky, pahoinvointi ja lihas- tai selkäkivut. Vakavammat mutta harvinaisemmat riskit sisältävät anafylaktisen reaktion riskin IgA-puutteisuudessa, tromboembolisia tapahtumia sekä munuaisvaurioita joissakin infektoituneissa tai infuusiota nopeasti saaneissa potilaissa.

IVIG-hoitoja käytetään yksilöllisesti suunnitellusti, ja hoito-ohjelma määräytyy diagnoosin, potilaan toleranssin ja hoitovasteen mukaan.