immuunireaktiota

Immuunireaktio tarkoittaa kehon immuunijärjestelmän vasteita ulkoisiin tai sisäisiin uhkiin, kuten patogeeneihin (bakteereihin ja viruksiin), kudosvaurioihin tai vierasesineisiin. Reaktiot voivat kehittyä nopeasti tai viivästyä, ja ne voivat olla sekä ei-spesifisiä että spesifisiä. Tavoitteena on suojata elimistö tartunnoilta, poistaa vaurioituneet solut ja palauttaa kudosten toiminta.

Immuunireaktiot jakautuvat kahteen päätyyppiin: synnynnäiseen (innate) vastaukseen ja adaptiiviseen (oppineeseen) vastaukseen. Synnynäinen vaste on välitön ja ei-spesifinen; siihen kuuluvat iho- ja limakalvoesteet, fagosyytit (makrofagit, neutrofiilit), dendriittisolut sekä luonnolliset tappajasolut. Komplementtijärjestelmä ja tulehdusvälittäjäaineet (kuten sytokineja ja kemokiineja) tehostavat vastaanottoa. Adaptiivinen vaste on spesifinen ja muistivaste: keskeisiä ovat B-lymfosyytit, jotka tuottavat vasta-aineita, sekä T-lymfosyytit, jotka koordinoivat ja toteuttavat sekä solu- että humoraalivasteita. Antigeenien esittely ja immunologinen muisti parantavat vastetta seuraavilla kohtaamisilla.

Immuunireaktiot aiheuttavat tulehduksen, jonka oireita ovat punoitus, lämpö, turvotus ja kipu. Tulehdus on usein välttämätön suojavaihe, mutta liiallinen tai krooninen vaste voi aiheuttaa kudosvaurioita. Allergiset reaktiot ja autoimmuunisairaudet ovat esimerkkejä immuunireaktion muodoista: yliherkkyysvasteet ja autoimmuniteetti voivat syntyä, kun immuunijärjestelmä hyökkää omia kudoksiaan vastaan. Yliherkkyysvasteet jaotellaan tyyppeihin I–IV.

Riippumatta vasteen muodosta immuunireaktiot ovat tärkeä osa terveyden ylläpitoa. Oikea vaste torjuu tartuntoja ja edistää paranemista, mutta liiallinen tai virheellinen vaste voi johtaa krooniseen tulehdukseen tai autoimmuunisairauksiin. Rokotteet rakentavat muistivasteen ilman sairastumista, ja immunoterapiaa käytetään esimerkiksi syöpä- ja allergiasairauksissa vasteen säätelyyn.