tulehdusvälittäjäaineet

Tulehdusvälittäjäaineet ovat signaalimolekyylejä, joiden avulla solu- ja kudosnesteet kommunikoivat tulehduksen aikana. Ne välittävät viestejä verenkierrosta tulehduksen kohteisiin, vaikuttavat verenvirtausta, kapillaarien läpäisevyyteen, kipuun ja kuumeeseen sekä ohjaavat leukosyyttien paikallistumista ja aktivointia.

Tärkeimmät ryhmät ja esimerkit ovat histamiini, prostaglandiiniat ja leukotrieenit, bradykiniini sekä sytokiinit ja kemokiinit. Histamiini vapautuu erityisesti mastsoluista ja lisää kapillaarien läpäisevyyttä sekä aiheuttaa vasodilataatiota. Prostaglandiinit ja leukotrieenit ovat lipidiperäisiä välittäjiä, joita syntetisoidaan arakidonihappoväylän kautta COX- ja LOX-entsyymien avulla; ne säätelevät kipua, kuumetta, verisuonten laajenemista ja chemotaksia. Bradykinini lisätä verenvuotoa ja kipua sekä kapillaarien läpäisevyyttä. Sytokiinit (esim. TNF, IL-1, IL-6) ja kemokiinit (esim. IL-8) ohjaavat solujen laukaisua, vasteiden laajentamista ja neutrofiilien sekä muiden immuunisoluista reagoimista. Komplementin osat kuten C3a ja C5a toimivat anafylaktisesti ja houkuttelevat tulehduksen soluja.

Syntyminen ja säätely ovat nopeita ja riippuvat kudostilan mukaan. Tulehdusvälittäjäaineet voivat myötävaikuttaa sekä akutttiin että krooniseen tulehdukseen, jolloin ne voivat olla sekä suojelullisia että patologisia. Lääketieteessä niihin kohdistuvia hoitostrategioita ovat NSAID-kipulääkkeet COX-inhibiitoreilla, kortikosteroidit, sekä spesifiset vasta-aineet esimerkiksi TNF- tai IL-1-reitillä.

Toipuminen tapahtuu anti-inflammatoristen välittäjäaineiden, kuten lipoksinien, resolvinsien, protectiinien ja maresinien, avulla, jotka edistävät tilan normalisoitumista ja tulehduksen resoluutiota.