IPv6osoitteisiin

IPv6osoitteet ovat Internet Protocol versiota 6 käyttävä osoitteistus, jolla laitteet tunnistetaan IPv6-verkossa. Ne tarjoavat 128-bittisen osoiteavaruuden, mikä mahdollistaa laajemman mittakaavan, paremman reitityksen rakenteen sekä sisäänrakennetun autokonfiguraation ja multicast-tuen. IPv6 on suunniteltu korvaamaan vanhemman IPv4:n ja parantamaan verkkojen skaalautuvuutta, liitettävyyttä ja turvallisuutta.

Osoitteet kirjoitetaan kahdeksasta 16-bittisestä heksadesimaalilohkosta, jotka erotetaan kaksoispistein. Esimerkki osoitteesta: 2001:0db8:85a3:0000:0000:8a2e:0370:7334. Osoite voidaan lyhentää poistamalla johtavat nollat ja korvaamalla peräkkäiset nollaryhmät ::-merkinnällä (käytetään vain kerran osoitteessa). IPv6-osoitteet voivat sisältää IPv4-osioita muodossa ::ffff:192.0.2.128. Yleisimmät osoitteistustyypit ovat link-local osoitteet FE80::/10, global unicast -osoitteet 2000::/3 sekä yksilölliset paikalliset osoitteet ULA fc00::/7 (yleensä fd00::/8 käytettynä). Multicast-osoitteet alkavat FF00::/8.

Osoitteet jaetaan käyttötarkoituksen mukaan unicast-, multicast- ja anycast-osoitteisiin. Unicast-osoitteet viittaavat yhteen laitteeseen tai laitteiden ryhmään, multicast-osoitteet ovat osoitteita ryhmille, ja anycast-osoitteet ohjaavat liikenteen lähimmälle vastaanottajalle useassa mahdollisessa kohteessa. Link-local-osoitteet mahdollistavat viestinnän saman verkon sisällä ilman reitittimiä, kun taas globaalit unicast-osoitteet ovat tarkoitettu yleiseen reitittämiseen.

Konfigurointi ja osoitteiden hallinta perustuvat SLAAC:n (stateless address autoconfiguration) ja DHCPv6:n käyttöön. SLAACissa laite saa osoitteensa reitittimensä lähettämien router advertisement -viestien perusteella, kun DHCPv6 voi tarjota tilallisen osoitteistuksen. Osoitteet voidaan muodostaa EUI-64-tekniikalla tai satunnaisilla tunnisteilla yksityisyyden suojaamiseksi; nykyisissä järjestelmissä käytetään yleisesti privacy extensions -ratkaisua.

Suositeltu käytäntö on /64-osoitteiden jakaminen jokaiselle verkkosegmentille, mikä mahdollistaa automaattisen konfiguroinnin ja helpottaa reititystä. IPv6 pyrkii vähentämään NAT:n tarvetta ja suosii suorareitittyjä yhteyksiä, vaikka joissakin tilanteissa käytetään NAT64/DNS64-yhdistelmiä IPv4-yhteensopivuuden säilyttämiseksi. IPv6-osoitteet ovat olennaisia verkon tulevaisuuden suunnittelussa ja hallinnassa.