IPv6verkossa

IPv6verkossa viittaa verkkoon, jossa osoitteet ja protokollat perustuvat Internet Protocol version 6:een (IPv6). IPv6 otettiin käyttöön 2000-luvulla vastauksena IPv4-osoitteiston ehtymiselle ja kasvavaan Internetin laajuuteen. IPv6 tarjoaa suuremman osoiteavaruuden, paremmat yksilöinti- ja reititystoiminnot sekä parannettuja mobiliteetti- ja turvallisuusominaisuuksia.

Osoitteet ja konfiguraatio: IPv6 käyttää 128-bittisiä osoitteita, joita käytetään usein globaalisti reititettävässä yhteydessä (global unicast). Lisäksi ovat link-local osoitteet (fe80::/64) paikallisen linkin sisällä sekä unique local -osoitteet (fc00::/7) yksityisiin verkkoihin. Autokonfiguraatio tapahtuu usein SLAAC:n kautta, jossa päätelaitteet muodostavat omat osoitteensa vastauksena reitittimien lähettämiin router advertisements (RA). Stateful konfiguraatio voidaan toteuttaa DHCPv6:lla.

NDP ja tietoturva: IPv6 korvaa ARP:n Neighbor Discovery Protocolillä (NDP), joka käyttää ICMPv6-paketteja. ICMPv6 hoitaa osoitevalidaation, MTU-ehdot ja vierasperäisten laitteiden löytämisen. Osa turvallisuudesta saavutetaan IPsec-tuella, mutta se ei ole pakollinen eikä yleensä käytännössä vaadittu toimi. IPv6 sisältää myös yksityisyyden suojaavia tilapäisosoitteita.

Käyttöönotto ja siirtymä: Monissa verkoissa käytetään dual-stack-ympäristöä, jossa sekä IPv4 että IPv6 ovat käytössä. Siirtymämenetelmät kuten tunneli- ja käännösratkaisut (esim. NAT64, DS-Lite) helpottavat yhteensopivuutta. DNS ja verkkopalvelimet on päivitetty tukemaan IPv6-osoitteita.

Nykytilanne: IPv6 on laajasti käytössä suurissa verkoissa ja palveluntarjoajissa, mutta täydellinen siirtymä IPv4:stä on vielä työn alla. IPv6-verkkoja suunniteltaessa kannattaa huomioida osoitteiden hallinta, reititys ja turvallisuus sekä toteuttaa testaus ja seurantamenetelmät.