Hyytymät

Hyytymät ovat verenkierrossa muodostuvia kiinteitä rakenteita, jotka syntyvät veren hyytymisen eli koagulaation seurauksena. Niiden tehtävä on pysäyttää verenvuoto ja korjata vaurioitunut verisuoni. Hyytymät voivat olla fysiologisia, osa normaalia hemostaasi, tai patologisia, jolloin niistä kehittyy trombooseja, jotka voivat tukkia verisuonia ja heikentää verenkiertoa.

Hyytymisprosessi jakautuu kahteen vaiheeseen: ensisijaiseen hemostaasiin, jossa verihiutaleet muodostavat paikallisen plugun, sekä toissijaiseen koagulaatioon, jossa fibriiniverkko vahvistaa hyytymän.

Eri hyytymät eroavat sijainnin ja koostumuksen mukaan. Valtimohyytymät ovat usein plakkiin liittyviä ja koostuvat verihiutaleista sekä fibriiniverkosta; ne voivat aiheuttaa sydäninfarkteja tai aivoinfarktioita. Laskimohyytymät ovat yleensä punertavia ja muodostuvat runsaasti punasoluista sekä fibriiniverkostosta, ja ne liittyvät usein syvään laskimotukokseen sekä mahdollisesti keuhkoemboliaan.

Kliininen merkitys: suuret hyytymät voivat estää verenkiertoa ja aiheuttaa kudosvaurioita. Tukoksia esiintyy yleisimmin jaloissa syvä laskimotukoksena (DVT), keuhkoissa keuhkoemboliana (PE) sekä sydän- tai aivokudoksessa aiheuttaen infarkteja.

Diagnoosi ja hoito: epäily tromboosista perustuu oireisiin ja riskitekijöihin. Laboratoriotutkimuksiin voidaan sisällyttää D-dimeeri sekä koagulaatiotestit (PT/INR, aPTT); kuvantamistutkimukset voivat sisältää duplex-ultraäänitutkimuksen alaraajoissa ja CT-angiografian keuhkoihin. Hoitoon kuuluu yleensä antikoagulantteja, joilla estetään uusien hyytymien muodostuminen; joissakin tapauksissa voidaan käyttää trombolyyttihoitoa tai hyytymälukon poistamista. Ehkäisyssä keskeistä on riskitekijöiden hallinta, liikunta, painonhallinta ja tarvittaessa suonikohdille tarkoitettujen kompressiosukien käyttö.