Hyveajattelu

Hyveajattelu on ilmiö, jossa ryhmänormit ja sosiaalinen paine ohjaavat yksilöiden ajattelua ja päätöksentekoa siten, että erimielisyydet yleensä vähenevät ja yhteinen kanta muodostuu nopeasti. Yksilöt mukautuvat yhä voimakkaammin siihen, mitä ryhmä pitää oikeana tai hyväksyttävänä, usein tiedostamatta oman kriittisyyden vähenemistä. Hyveajattelusta voidaan puhua sekä organisaatioiden sisäisessä toiminnassa että verkkoyhteisöissä sekä laajemmassa yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Keskeisiä mekanismeja ovat sosiaalinen paine, palkkioiden ja rangaistusten järjestelmät sekä normien toistaminen. Informaatio ja mielipiteet virtaavat ryhmän sisällä nopeasti, mikä voi johtaa nopeaan konsensukseen, mutta samalla altistaa johtopäätökset virheille, vääristymille ja erilaisten näkemysten tukahduttamiselle. Hyveajattelun haittoihin kuuluu yksilön autonomian heikkeneminen, kriittisen ajattelun tukahduttaminen sekä mahdollinen totuuden ja todellisuuden vääristymä.

Käyttökonteksteja ovat muun muassa organisaatioiden päätöksenteko, verkko- ja sosiaalisen median keskustelut sekä poliittiset ja ideologiset liikkeet. Termiä käytetään usein kuvaamaan sekä kollektiivista älykkyyttä että sen varjopuolia, kuten ryhmäajattelun kaltaisia dynamiikkoja. Ostautunut keskustelu voi johtaa nopeaan mutta rajalliseen lopputulokseen, jossa vaihtoehtoiset näkökulmat jäävät huomiotta.

Kritiikissä huomautetaan, että hyveajattelun käsite voi olla epäselvä ja keinotekoinen erillinen ilmiö ryhmäajattelusta ja kollektiivisesta käyttäytymisestä. Se tarjoaa lähestymistavan ryhmäpaineiden ja normien vaikutusten kuvaamiseen, mutta sen tuettelut vaativat tiukkaa empiiristä todistusaineistoa. See also: ryhmäajattelu, kollektiivinen älykkyys.