Hivenaineista

Hivenaineista ovat mineraaleja, joita elämän eri muodoilla on oltava pienissä pitoisuuksissa. Niitä kutsutaan yleisesti mikroravinteiksi tai micronutrienteiksi, ja niiden rooli vaihtelee lajista riippuen. Usein hivenaineet toimivat entsyymien kofaktoreina, osallistuvat elektroninsiirtoketjuihin sekä säätelevät kasvua, kehitystä ja aineenvaihduntaa. Sekä ihmisillä että kasveilla on omat listaansa välttämättömistä hivenaineista.

Eläimillä ja ihmisillä keskeisiin hivenaineisiin kuuluvat rauta (Fe), sinkki (Zn), kupari (Cu), mangaani (Mn), jodi (I), seleeni (Se), kromi (Cr), molybdeeni (Mo) sekä koboltti (Co) osana B12-vitamiinia. Niiden tehtäviä ovat esimerkiksi hapenkuljetus veressä, kilpirauhashormonien säätely, antioksidantti- ja immuunitoiminta sekä useiden entsyymien toiminta. Ravitsemuksellinen vajaus voi johtaa sairauksiin, kuten anemiaan (raudan puute) tai kilpirauhasen toiminnan häiriöihin (jodin puute).

Ravinnon lähteet vaihtelevat, mutta peruslähteitä ovat täysjyvävilja, palkokasvit, pähkinät ja siemenet sekä liha, kala, maitotuotteet ja munat. Jodi saadaan yleisimmin lisätyn suolan kautta tai merilevistä, seleeniä sekä tiettyjä kuormia runsaasti kalaa ja pähkinöitä, rautaa punaista lihaa ja vihreitä kasviksia, sinkkiä maitotuotteista sekä täysjyvätuotteista. Kasvissyöjillä ja vege-ruokavaliolla kiinnitetään erityistä huomiota Fe- ja Zn-saantiin sekä muiden hivenaineiden monipuoliseen saantiin.

Kasveilla hivenaineet kuten rauta, mangaani, sinkki, kupari, boori (B), molybdeeni (Mo), kloridi (Cl) ja nikkeli (Ni) ovat mikroravinteita. Ne vaikuttavat fotosynteesiin, osmoosiin ja entsyymitoimintaan. Maaperän pH ja ravinnetasapaino vaikuttavat saatavuuteen; puutostilat ilmenevät esimerkiksi kloroosina (Fe), kasvun hidastumisena tai nekroottisina merkeinä. Liiallinen määrä voi olla toksista sekä maaperälle että kasville.

Yliannostus voi olla myrkyllistä, ja liiallinen lisäys lannoitteilla tai lisäravinteilla voi haitata terveyttä tai ympäristöä. Hivenaineiden tarve ja turvallinen saantitaso määritellään lajikohtaisesti viranomaisten suosituksissa.